Suamen Kuvalehti v.1934.

Meniskö tänään ollenkaan töihin? Oisko paree jäärä kotia koppahan maata ja olla kuin ei oliskaan? Soitteliskohan ne mun perähäni? Oon kyllä aina sanonu, nottei mun perähän tartte kysellä, sillä mä tuun itte, jos moon tullakseni..
Siälä voi astiat olla kuinka sattuu pesukonehes. Uskon, notta non suaras ja silleen väärinpäin, jottei vesi keräänny kippoohin. Mutta ku minen niiren färiistä tiärä, siksi olis paree jäärä kotia. Olla niinku ei oliskaan.

Intaannuun perjantakina tyhyjäämähän färitulostimen hukkavärisäiliötä. No, minen ollu eres tiänny siälä sellaasta olevaksikaan, mun miälestä mikään eioo menny hukkahan, paperiis ne kaikki sanat ja kiriaamet on ollu kiinni! Huamasin vasta, ku kones ilimootti, notta ny saa tyhyjätä. Höh? Vaikka mitä nappuloota oisin paineellu, niin punaanen vilikkuva varootusvalo ei suastunu häviämähän. Aivan ku se olis huutanu niinku muukkin kakarat, ku niitä opetti potalle: Pyyhkimään! Pyyhkimään!

Motin koko pitkän säiliön siältä pihalle. Olin tosi iloonen, ku pöyrälle ei tullu ylimäärääsiä osia.(?) Hipsiin keittiöhön ja aloon tyhyjätä sitä säliötä pualihualimattomasti. Siinoli neliä reikää; jokaaselle färille omansa. Oli komiaa keltaasta jotakin, sinistä cyaania, punaasta magentaa ja yänmustaa. Hipsiin keittiöhön ja otin roskasangoonkaapin auki ja päätin, notta jos osan färiistä vain hiliaasesti flätköttääs säiliöstä roskapussihin, niin sais viälä muutaman kopion otettua maanantakiaamulla. Ja sitten sais jo tilattuaki tyhyjiä säiliöötä.

Olishan se ollukki. Kerkesin hetken ihaalla punakeltasinistä färikasaa pussis ja miätiinki jo, notta oisko sillä voinu färiätä jotakin, vaikka lankoja. Hmm. Kunnes hoksasin, nottei mustaa färiä oo mihinään. Soli kaikki laattialla. Eihän siinä muuta, käskin Ullan nopiaa lakaasemahan ylimäärääset kiffelihin sillä aikaa ku minä yritin seleviityä muista vahinkojen minimoomisista...paremmin sanottu ku tehty. Sehän vaan niinku liikku laattialla eestaas, Ullakin mutta parhaiten se musta färi.

Sitten vasta havaattin, notta färiä oli kaapiskin ja tiskipöyrällä, likaasten astiootten seas lavuaaris, kaapinovis, mun pairan hihoos. Tyäaikaki alko jo olla kortilla ja perjantaki-ilta tulos, kiirus kotiakkin. Yritin kerätä märkiihin talouspaperiihin färiä kaapista, kaapinovista, laattialta, tiskipöyrältä ...asiootten päälle soli jo liuenneu liotusvetehen tasaaseksi tuhkakerrokseksi. Kokonaanen talouspaperirulla katos siihen hommahan. Lopuuksi pesin laattian. Astiat jäi aika huanohon kuntohon lavuaarihin. Mitähän siivooja ajatteli. Pelekään pahoon, notta se tiäsi siltä seisomalta, notta Moon ollu töis.

Meniskö kuitenki kattomahan muina miähinä, notta onko meillä uuret mustat Teema-astiat, muarot vaan joirenki muiren lautasten ja kippojen. No mukit menöö teemasta. Paistinpannusta kait sitä mustaa ei silleen heleposti eres näy?

Siälä se färitulostinki orottaas toinen kylyki aukinaasena…minen uskaltanu yrittää sivuseinää viälä kiinni. Kokeelen vasta sitten laittaa, ku saan uuren tyhyjän puhtahan hukkafärisäiliön. Voihan olla, nottei se tarttekaan enää toista sivuseinäänsä taikka seinämä ei mee takaasin jengoollensa. Aina mun jokaasesta konetyäskentelystä osia jää ylimäärääsiksi. Niinku kaupanpäällisiksi. Voihan ne ollakki niitä, irtoovat ourot osaset, vain kaupapäällisiä, non vaan pakattu sinne sisälle löyrettäväksi ja yllätykseksi.

Mutta jos joku saakin jonkin myrkytyksen niistä lautasista, kaffeliista ja veittiistä? Tulooko musta ny Ofeelia? Aijaa, se vissihin hukkukin, no joku shakespiären myrkyttäjä ny kuitenki. Mä tairan ryhtyä esisyäjäksi tästä lähin, niinku myrkyn maistelijaksi. Saisinkohan molla koko päivän keittiös, jääkaapis viäres? No, paree lähtiä kattomahan, käykö mun avaameni viälä ovenlukkohon.