Seuraavan kerran, ku mä meen johonkin kutsuttuna kylähän, niin otan täysinääsen paffisen kaffimukin följyhyn. Sellaasen, jota hianommat kaffipaikat myy, niis on useen kansikin päällä, kupiis. Kattoon Peverly Hillin naisista tehtyä ohojelmaa ja niillä oli sellaaset käsis, ku ne meni kutsuulle. Emännänkö ei sitten tarvitte keittää viarahille kaffia?

Eikös solisi komiaa, ku mäkin tuas kylänraitilla kulukisin paffimuki kouras. Keittääsin vain aamulla kaffit kannellisen paffisehen mukihin,  lorauttaasin maitua sekahan ja lähtisin vaikka osuuskauppahan taikka ärrälle ja kulukiessani joisin siitä kaffia. Lattea vaikka. Muiren kaffien nimiä muistakkaan.

Pakkohan se olis matkalla juara poikes, nottei jähäry. Termospullosta juaminen ei taira olla yhtä hianua ku paffimukista hörppiminen?

Mä kattoon ja analysoottin Kai-sa kiintei-stökunin-gatar -ohojelmaa. Sille on sitten kaikki aina niin MIELETÖNTÄ! Mielettömän ihanaa, mielettömän hintaasta, mielettömän kivaa, mielettömän komiaa, mieletön asunto, mieletön sisustus, mieletön talo, mieletön piha...On hyvä, ku kaikilla asioolla ei oo mitään mieltä. Joskus ei Kai-sallakaan.

Venä-jän pääministeri sano, notta on Suamen OMA asia, osallistuuko se Islan-nin ilimavalavontahan. Vai niin, jestas sentähären, OMA asiamme. Kertakaikkiaan.

Ny on sellaanen tilanne tääläkin, Rakkahat Plokilukijani, jotta saatta teherä oikeen luvan perästä omas kotonanne niinku itte tykkäätte. Minen sekaannu. Tällä kertaa.