Outo tyyppi. Se Vilukissi.

Sillon vanhanaikaanen kännykkäpuhelin, johka kyllä sais vaikka naamakiriankin ja tvitterit ja sen sellaaset spotyfait. Se saa otettua valokuviakin sillä ja siirrettyä ne puhelimesta tiatokonehelle, jos haluaas. Kunnei se oo avannu sitä naamakiriaa kännykäsnään, niin sei voi seurata, mitä kaverit päiväsaikahan kirioottaa ja postaa seinillensä.

Sitä vähän säälitähänkin, kun se vaan kuunteloo, ku muut toimitteloo hianoosta puhelimistaan ja näyttää kakarootten kuvia. Sille sanottihin, nottet sä saa eres larattua äänikirioja puhelimehes. Sei sano, notton silläkin kakarootten kuvia muistitikulla, tiatsikalla ja pilives. Ja äänikiriojakin.

Sei sano, notta sille ainuat kiriat on oikioota käsinkosketeltavia kirioja. Äänikirioja se kuunteloo kotona kunnon vehkehistä, jos ottaa sen pään. Se lukoo palio, mutta oikioota kirioja. Sille kiria on kaunehin sisustuelementtikin.

Sen pikkupuhelimes ei spotifait soi, kunnei se tykkää kuunnella musaa huanoosta vehkehistä. Tuloo olla kunnon vehkehet ja kaiuttimet. Sillon palio seeree -levyjä. Vinyylilevyjäkin. Kirioja niin, notta son jo lahjootellukkin niitä. Ja kasannu vaatehuanehen laattialle. Se käy joka viikko kiriastoskin.

Sei katto elokuviakaan pikkuusesta puhelimesta vaikkolis kuinka uusi versio. Se kattoo elokuvia kaiket illat ja vapaa-aijat. Mutta kunnon isoolta näytööltä, kunnei oo kotiteatteriakaan. Ja on huano näkö. (Ulukonäöstä ny puhumattakaan.)

Sei istu ruakapöyräs hiano puhelin soppalautasen viäres. Muutoonki putooloo sattumia rinnuksille. On silläkin paheet ruakapöyräs, jos son yksin, niin se lukoo samalla, kun einehtii. Siitei puhuta.

Son silleen vähä outo tyyppi. Se tykkää notton toimiva puhelin, kun sillä voi soittaa, vastata ja tekstata. 

Kun se haluaa postata naamakirian seinällensä jotakin, niin se teköö sen kyllä. Hätätapaukses piirtelöö vaikka olkkarin tapeetiillekkin.