Otin jotakin kuvia kamerallani viikonlopulla, mutta kun mua niin tympii laittaa niitä konehelle. Son vähä sama, ku astianpesukonehen kans; siton mukava täyttää likaasilla astioolla ja nährä, miten tiskipöytä tyhjenöö. Mutta appajee, kun kones on pessy ne. Yäk sitä tyhjöötä. Silloon son jo tyätä. Minen koe siinä mitään kättentöiren näkymistä.

Pyykinpesukonehen kans on melekeen sama juttu. Tykkään laittaa konehen pesemähän pyykkiä ja tykkään tyhyjätä ja vierä pyykkiä kesällä narullekkin kuivumahan, mutta sitten niiren poishakeminen on taas yhtä tervanjuantia ja pyykin paikalleen saattaminen viälä pahempi juttu.

Roskasangoon pussia on mukava lähtiä viemähän, mutta voi kauhistus sitä uuden pussin sankoohin laittua! Pyykinsilitys kuuluu kammotuksihin. Imurin esille otto kuuluu samaten samahan kategoriahan, kammotuksihin, vaikka sen kans olis hyväkki välit. Kaffinlaitto termarihin kuuluu mukavihin asioohin, mutta sen termarin takaasintuanti ja pussista esihin otto ja siivuaminen kuuluu siihen yökötyksihin. Kaupas kauppakassin täyttö on mukavaa puuhaa, saara kaikki kivasti mahtumahan ja kiitellä ittiä, kun melekeen ansaatsis riploomin ahtauksesta. Mutta sen pussin tyhyjöö kotona. Yäk.

Klettukaupas käyntikin kuuluu samahan katekoriahan, kiva sinne on mennä mutta jos jotakin löytyy, niin mä saatan antaa olla niiren ostoskassis vaikka kuinka kauvan aikaa ennenku laitan kaappihin. Arvakkaa vaan, miten rutus ne saattaa sitten olla, ku saan ittestäni henkisesti voiton ja laitan ne kaappihin tai sukkia sukkalaatikkohon. Käsityämessuulla käyntikorttien kerääminen on sama juttu. Innolla kerään niitä, notta näillä ja näillä sivuulla meen sitten käymähän .... ja kuitenki ne käyntikortit saattaa olla kassin sivutaskus vaikka iät ja ajat tai ajalehtaa kiriootuspöyrällä. Ja mullolis niille oikeen oma paikkakin mihkä laittaa kättensä myären, mutten vaan saa aikaaseksi.

Miten sitä voikaan saara täysin yksinkertaasista asioosta näin vaikioota? Voin vastata aivan itte. Vastaus = ihan heleposti.