PICT3612-normal.jpg

Kattokaa ny kuinka i.h.a.n.a virkattu pinnaverkko! Minen oo koskaan aikaasemmin nähäny nuan koriaa. Harmi vaan, nottei se oo mun fillaris. Muutoon pyärä muistuttaa mun MummaGeeTeetäni.

Pian nousoo täälä päin lämpö pihalla hellelukemihin. Silloon se pakkaa kohota kyllä mun pääknupiskin. Minen oo kauhian kuumien ilimojen ihiminen ollenkaan. Toki en valita äänehen, vaan yritän silloon aina asettua ilimojen yläpualelle. Joo joo, tierän, nottei tällä hapituksella kovin korkialle nousta ilimojen päälle mutta niinku vaan hiliaasesti ja virtuaalisesti. Aivoosnani. (Ne ny kyllä leijuu jo muutoonkin.)

Tv:s oli yli-innovaatioaktivisti. Ihana ammattinimike! Kyse sellaasella ammatti-ihimisellä on haaveeluusta ja haavelujen opettamisesta. Voi voi, mä osaan sen jo tosi hyvin. Haavelun.

Ravi-ihimiset saa vissihin oman tv-kanavan. Nyyh, saa ne toki saara sen mutta me käsityäihimisekkin tarvittaas oma tv-kanava. Vaikka
Sukkasiirin koira hepuloottoo ja pelekääkin ja voi uikuttavasti, niin Mertaranta vois selostaa kuuluvan intohimoosesti oikian lykyn ohittamista nurialla, tiukkaa käännöstä ekaa silimukkaa nostamalla, pirennetyn lykyn kauneutta, koukkuamisen monipäisyyttä, pyäröpuikkojen päiren vaihtomahrollisuutta, lankojen kiärteisyyttä ja filttaamiskykyä.

Tai sitten kanavalla olis sellaanen selostaja, joka selostaa shakkiotteluakin. Se selostaas hiliaasella volyymillä salaperääsesti, enteellisesti..."viereinen rouva kaivaa keskeneräästen käsitöirensä joukosta vessanmaton teelmyksen, silmäilee salaa vieruskaverinsa sukankurinta neliskanttisine puikkoineen supisten, notta kyllä mäkin oon tiskitrasuja tikunnu...