Sain eileen hyvän kuvan Pyrystä, siitä mumman pikkuisimmasta miähestä. Siinä se oli tyrniää Jussi-paita päällään. Oli pelekkä naamakuva. Laitoon sen eilisiltana isoohin näyttöhöni taustakuvaksi, tuli naamakuvaa koko laajakaistan leveyreltä. Poika on siinä kuvas naama vähä punaasena, ku itku on päässy yllättämähän kesken kuvauksen tai syynä on vissihin sen Jussipairan päällepukeminen (poijasta ku ei tuu mannekiiniä, ei ainakaan tykkää pukemisesta). Son sellaasta oikiaa pahanolon itkua ja on oikioota kyynelehiäkin silimis. Ja pikkuunen suu niin mutrus, kuinka sakaan sen niin. Ottaki sen tuhannen krutus.
Aamulla nyppäsin heti sängystä noustuani konehen päälle ja hipsiin kaffinkeittohon. Olin kaffilla aikani ja tulin sitten takaasin konehelle ja sillä aikaa oli menny taustakuva päälle. Justihin se taustakuva, johona Pyry itköö! Kuva pääsi ourokseltaan yllättämähän mut!
Olisitta nähäny mun silloon! Mäkin aloon kyynelehtimähän, niin samaastuun pikkuusen poijan miälialahan.
Taitaa olla kuvasta ny liian isoo suurennos taustana? En haluaasi joka kerran itkiä tihuuttaa, kun tuun konehelle.
Kommentit