images-normal.jpg

Molin täs kerraasti hammaslääkäris, ku sitä juurihoirettihin. Hammasta, ei hammaslääkäriä.
Pitääskö ny kertua, kuinka mulle sitten kävikään? Aikaa on sen verran jo kulunu ja joes virrannu vettä, että kehtaa kertua. Eikä huhupuheetakaan oo tullu mun korvihini asti, notta keskellä kirkasta päivää se siälä fillaria talutteloo ja ojanpohojia kyntää, niin isoos pöhönäs, nottei pysy lestallakaan. 

Makasin hammaslääkärin lavittalla pitkän tovin pää reilusti alahappäin, notta välillä pirin sormillakin lavittan käsinojista kiinni, notten luisuusi päälleni laattialle. 

Ku nousin hammaslääkärintualilta...Toki sei ollu hammaslääkärin oma tuali vaan se, mihinä potilas aina päättää ennen poraamista pestä ja hoitaa hampahia tästä etehenpäin Erittään Hyvin! En ny tarkoota, notta potilas alakaas porajamahan elikkä rääkymähän taikka muutoon itkua tuhertamahan vaan hammaslääkärin poraamista. Toki lääkärikään ei useenkaan alakaa rääkymähän vaan käyttää sitä julemetun suurta hammasporaa.

Niin ku nousin siitä hammaslääkärin lavittalta, ei erespäin ollukkaan mitään muuta ku ongelmia.

Poistuesnani hoitohuanehesta kävelin ovipiälihin. Järki ei toimitellu mitään...hyppäsin fillarinlestalle ja pyrährin samantiän tiän vastakkaaselle pualelle ojahan. Ei tullu sattumaltakaan yhtäkään autua tai raktoria tiätä ylittäisnänäni. Onneksi oja ei ollu syvä ja häpeisnäni tulin siältä ehiänä poikes ja talutin fillaria, ku järki alako sanomahan, nottei kaikki oo mun tapulis kunnos vaan lepakot on rytänny matot lähtiesnään.

Johonakin välis hoksasin, notta meen väärähän suuntahanki. Lähivakuutuksen kohoras hyppäsin fillarinlestalle uurestansa ja ajoon lähivakuutuksen portahisihin...väärä suunta...hoksasin taas talutella fillaria...talutin kohti apteekkia ja tunsin kuinka olokapäähän sattu kipiää, kävelin hiaromuspaikkaa osoottavahan mainoskylttihin. (Jättävät sellaasen keskelle ajokaistaa. Huakaus. Totta puhuen, mun omat liikerarat tais olla aika laajoja ja kyltti siististi oikialla paikallaan.)

Muistin, notta mun pitääki hakia apteekista tyäpaikalle särkytaplettia. Menin apteekkihin ja  lastasin horjuvana tiskille pilleripurkkikasat ja sanoon, notta mä otan nämä. Apteekin kunniaksi saan sanua, motta siälä on aika tukevasti hyllyt laattialla ja tukevat hyllyt ... no niin...ja siälä mut onneksi tunnettihin vaikka pillerikasojen kans horjahtelinkin. Sain sanottua, notten tajua, miksen tahro pysyä tolopillani. Myyjä sanoi, notta mulla täytyy olla sisäkorvas jotain häikkää. Vein fillarin kotiani ja talsin loppumatkan töihin, oli sekin varmahan näky...Töis istuun loppupäivän ja taistelin pahoinvointia vastahan ja miätiin, kuinka pääsen kotia takaasin. (Oon mä pääsny.)

Sisäkorvas häikkää vaikka olin ollu vain hammaslääkärillä? Ja oikiashan se apteekin tyttö loppujken lopuksi oli! Mulla on nyt torettu asentohuimaus. Joka tuli esille tai pintahan hammaslääkärikäynnin seurauksena.

Moon ollu ny kunnos jo jonkun aikaa, kun ei vaan heilauttele päätään yllättävästi ymv...mutta ny aamulla meen taas HAMMASLÄÄKÄRIIN...kuinkahan mä siälä ny makaasin lavittalla?

Mä aion ISTUA tikkusuarana! Sanoo lääkäri sitten mitä tykkää. Onneksi mun paikattava hammas on alaleuvas, nottei lekurin tarvitte lepuuttaa päätään mun kikiillä, jos paikattava oliskin yläleuas.