Molin eileen torstakina koko päivän kotona, pirin yhyren lomapäivän. Voi jestas kuinka kivalta tuntu heti keskiviikkoiltana, ku tiäsi, notta saa valavoa, kun ei tarttisi herätä seuraavana aamuna ennen sianpiäremää. Ja kuitenki menin maata hyvin samoohin aikoohin ku muinakin arki-iltoona ja nousin aamulla samoohin aikoohin ku ennenkin. Sisäänen kello on silleen rakennettu, notta se herättää ja laittaa petihinkin oikioona aikoona.

Meinasin tehrä taloustöitä, notta perjantaiaamuna huamaasin olleheni kotona ja saaneheni jotain aikaaseksikin. Mutta ku kattelin imurihin päin, niin se nukku vielä aamupäivällä, notten viittiny sitten heräätellä, sei ollu ottanu lomapäivää tai pitääs sanua, nottei se ollu ottanu lomapäivihinsä yhtä tyäpäivää. Palio mitään en saanu aikaaseksi, kunhan virkkasin lähikaupungin sairaalaan Sytomyssyjä, miästen kokua ja soitin Jaanalle. Jaana tietää hyvinkin, notta myssyjä tarvitahan.

Kuuntelin täs  aamutv:tä. Muikkujakin tilatahan sähköpostilla, kalastaja lähtöö het onkimahan (soli ny väärä sana) saaressaan tilauksen ja vie aamuksi muikut tilannehelle. Sekin on lähiruakaa. Siis muikut, ei  tilaaja.

Mä täs tapan aikaa...töihin pitääs lähtiä tunnin päästä ja ny on sellaanen tilanne, nottei oo yhtäkään klettua, jonka vois panna päällensä. Jokaanen on puhuras mutta silittämätöön. Sellaasehen konkelohon sain itteni eileen pesukonehen kans. Oli kiva kuunnella eres sen tyänääniä, ku itte virkkaali.

Jos en ny mee silittämähän ittelleni tyäklettua niin mun on pakko soittaa töihin ja sanua, nottei oo mitään päällepantavaa, en tuu. Tuliskohan siältä siinä tapaukses joku mulle silittämähän? Pahoon pelekään, nottei...ennemmin joku ajaa pihaan ja sanoo, notta ny autohon ja töihin siitä. Sitten mun pitääs mennä sellaasena, ku moon. Ryppyysenä kaikin pualin.