Klasin läpitte kuvattu. Mun ei kantsinu mennä pihalle sitä kuvaamaahan, se piti jo niin isua meteliä, vaikka näki mut vaan klasistakin. Luuli nottoon tulos samoolle apajille. Se jätti kaikki isoot kävynraarot puun alle. Mä sentäs hoksaan kuliettaa oman ruakani jätökset roskiihin, enkä minoo viälä eres karottanu ruakaa piilottelemihini varastoohin. Kerraasti kyllä löyrin suklaapötkän kaapista ja aivan aloon äännellä samalla lailla ku tua elukkakin, kylläkin innosta, notta kuinka näin on voinu käyrä, notta mulla olis syämätööntä suklataa!
Pyysin Lissua tuamahan mulle matkooltaan päivänleheret. Kattokaa ny kuinka tuan yhyren färi on söpö. Minen saanu siitä oikiaa kuvattuna mutta son kivan vanhan mariapuuron färinen! Täs ny riittää taas hetkeksi lukemista. Ainakin tavaamista. Josko näis leheriis puhuttaas yhtään päivänpo-li-tiik-kaa, ku mekin lahajootimma niin palio niille, notta ne saa ostaa lisää kirianpitovihkoja.
Olivat kuvanneet mun tulevan taloonikin! Pitääkin tavata, nottei se vaan oo pantu myyntihin!
En uskalla suurentaa tätä saamani päiväleheren sivua. Siinon kualinilimootuksia. Yhyrestä miähestä on yhyreksän (9) muistokiriootusta!! Kaikki eri kokoosesti tällättyjä, minen viälä saanu seleville, notta mikä soli ollu ammatiltaan. Plokkaaja kans varmahan.
Pitääs alkakaa harrastamaa jotakin musiikkia. Niinku soittamisen kannalta. Löysin villalankojen seasta vanhan kitaran (likkojen?), Lan-do-lan, ja soli puhki kyliestä ja jäliellä oli vain kolome kiältäkin. (Mulla yks.) Minen voi aavistakkaan kuka siton pahoonpirelly. Ei oo ihime, ku soli piilos. Yhyren oman kitarani purotin vuanna viis muuttaes autonkatolta. Siis en mä autonkatolta mihkään muuttanu, mollu siälä asunukkaan, mutta laitoon kitarani vain hetkeksi katolle. Ja mun säkälläni se tulla hulaji alahan. Se halakes makeuttaan.
Mutta jos ostaasinki ilimakitaran! Kukaan ei huamaasi, notten muista yhtäkään kiältä taikka sormien asentua. Mihinähän mun plektra on? Tottapa liimattuna johkin tai kanppien seas. Ilimakitara ei menisi rikkikään. Uskoosin. Ilimakitaralle ny luulis aina löytyvän säilytyspaikanki. Sen mä teen, ostan ilimakitaran!
tiistai, 31. elokuu 2010
Kommentit