Ei mulla mitään vakavampaa oo, pää kipiä ja viihdyn palio vessas, niveliä vähän porotteloo, mutta uskon tän olevan tavallista pohojalaasta lenssua,
ei possuksi kutsuttua juttua. Nenäki viälä samankaltaanen, ku eileenki eikä kuulu sellaasta nöfnöfkviiniäkään. (Tämä ei ollu viisastelua isoolla asialla, kunhan
nauratan ja keveytän ittiäni. Son vakava paikka, possujuttu.) Nenää kyllä poltteloo kummasti...kasvussa?

Alootin eileen tän olotilani. Jotenki nukkumisestakaan ei tuu mitään, painajaasia kaikki tyynni, jos silimänsä sulukoo. Paree pitää auki. Minen jaksa enää lentää sinne sun tänne enkä huitua pois katosta roikkuvia hahmoja. Siihenki väsyy.

Eileen kyllä pääsin aamupäivällä oikeen makiahan unehen ja sitte se alako; tykistökeskitys. Verin peittua paremmin niskahani, unes silläki lailla voi suajaatua soras vihollisilta! Muut ampu niin palio ku kerkesivät ja minä tyttö makasin peitto korvilla ja se kuulu aivan asiahan, kukaan ei kattonu mua pitkähän. Kuumaki pakkas tulla peiton alla. Tykistökeskitys oli melekoonen, vain piänempiä taukoja oli välis ja sitten taas jytinä alako. Osumatarkkuuksista en tiärä, sei ollu unes ny pääasia. Vaan se jylinä ja kumina.

Soli naapurin akka, joka voimiensa tunnos hakkas mattojaan siivousparvekkehella. Helepotti, tulin pois peiton alta. Ei ollukkaan sotaasta aikaa. Eikä mua olisikaan nukuttanu. En keherannu viärä sille omia mattojani, samalla nekin olis siinä menny.