hypistell%C3%A4%C3%A4n%20001.jpg
Hypistelumuhuvi. Hyvänolon muhvi, mutta en oo nyt tätäkään hypistelly. Vaikka ittellekin pitääs tehdä yks jemmahan ja laitttaa lappu päälle, notta antakaa tämä Vilukissille, ku se ei enää itte muista eikä hoksaa kysyäkkään.

Son sillälailla, nottei oo oikeen millään lailla. Josson oikeen paha miäli monen rakkahan ihimisen vuoksi, niin on tosi vaikia repiä huumoria mistään ja justihin se nauru olis kuitenkin se, mikä auttaas ja helepottaaskin.

Ku itte sairastin (aika vakavastikkin parisen kertaa) mulloli tapana laukaasta jännittynyt tilanne sanomalla, notta älähän ny, ei tätä pahaa tapa kait mikään ja puheet kualemastani on ennenaikaasia ja suuresti liiooteltuja. Muttei sillä lailla ny mennä joka tilantehes sanomahan toiselle. Vain itte voi ittestään niin sanua.

Eikä voi sanua, notta otas ny niskasta ittiäs kiinni ja ryhyristäyry, kyllä sä tästä seleviät eteheppäin. Jokaasella on oma tapansa seleviytyä. Mulla seleviytymiskeino on hurtti huumori ja sitä kestää niin kauvan kunnes loppuu aika.

Mutta ny on kovia juttuja ympäristös. Ottaa omiakin yäunia poikes. Sitä kutsutahan myätäelämiseksi vaikka sitä salaa murehtiikin yksistänsä peiton alla.

Sanotahan nottei enempää anneta ku jaksaa kantaa.