Tämei liity mitenkään kalastuksehen taikka muuhun kelaamistoimintoohin vaan pikkuusehen Akseli-poikahan, ei viälä kahta vuattakaan.

Äitinsä antoi poijan kelakortin isälle lähtiessään töihin ja isä laittoi kortin tyäpöyrällensä jemmaan. Korttia tarvittaisiin, kun poikaa vietäisiin lääkärillä käymässä. Isän ja pojan lährönhetki lähestyi ja kelakorttia ei löytyny sitten mistään. Äitiltäkin alako jo pinna palaa vaikka oli vasta matkalla töihin, isä ku kyseli, että mihinä se kortti on??

Kaikki paikat isä tuteeras. Lopulta isä sano Akselille, että ootko SÄ nähnyt kelakorttias, pitääs mennä jo?

Akseli käveli rikipoksin etehen ja näytti pikkuruusella sormellansa sen alustaa! Ja siälähän se kelakortti oli, Akslein hyvin jemmaamana ja tallettamana.

Aikuuset ei ymmärrä yhtään mitään asiooren taltehen laitosta. Jätetähän vain johkin pöyrän kulumalle lojumahan. Piänten poikien silimien tasolle.