Moon joskus purkanu syräntäni kaffinkeittimen suaratinpussiista. Haluan viälä kertua jonkinasteesen kammotukseni itte kaffinkeittimihinkin. Että usko, kuinka palio mulla on komeroos kaffinkeittimiä! Aika palio. Yks tuliterä olis sängyn allaki piilos paffilaatikossaan, sei enää mahtunu mihkään.

Syynä on yksinkertaasesti se, ku niis jokaases on mun miälestä liikaa irtuavia osia. Aikani moon kattellu keitintä, josta ei tarttisi pesuhun irrottaa niin kauhian montaa osaa, ny mulla on mokkamaasteri, josta siitäki kyllä pitää ottaa useemmiten tiskattavaksi 5 osaa. Son aivan kauhiaa. Kerraasti ostin perkolaattorin, sekin on tuala komeron hyllynperukoolla. Mulla on sitä aina joskus vähä niinku säälikin, se jotenkin niin ryhyrikkähänä kattoo siältä. Pitääs vissihin laittaa muropaketti sen etehen.

Perkolaattorista meni rikki monta kertaa se kannes oleva klasinuppi ja ny mulla olis niitäki varastos usiee ehejä, mutta ku piti melekeen heti keittämisen jäläkihin tyhyjätä purut pois, nottei se alaannu uurestansa kuliettamahan vettä käytettyjen kaffinsakkojen läpitte. Perkolaattori piti kivaa ääntä, se vähä ujelsi keittäessään. Tyän ääniä noli, niinku kuuluu miästen isoosta konehistakin. Siinei voinu koskaan kaffipannua upottaa tiskivetehen. Soli hankala puhuristettava.

Töis meillä on sellaanen näppärä keitin, jotei mun tartte siivota ja pestä. Ny musta on kuitenki tullu sellaanen, notta moon AINUT joka siivuaa sen suaratinosan. Siinon kummalliset rautalangatki suaratinosan sisällä, notta sen siivuaminen on tosi hankalaa. Sitei pese siivoojakaan. Joskus kesken tyäpäivän meen laittamahan suaratinosan likohon konetiskiaineesehen ja sitten jonkun aijan päästä meen siivuamahan sitä ja saan sen uurestansa kirkkahaksi. Ja uskon, nottei kukaan eres huamaa, nottoon sen pessy hianohon olohon. Kukaan toki kiitoksillä elä, mutta vois joku mainita, notta kappas vaan, kattokaa, ku Kissi on taas ollu siivouspuuhis, kattokaa kuinka ruriaa suaratin kirkkahana! Nottei mun tarttisi sen kans kulukia ympäri salia kehumas ittiäni.

Mun kammotuksihin kuuluu viälä sekin, ku kaffipannusta pitää mennä kaatamahan loppujämäkaffit pois ja laittamahan käytetyt kaffinsakat roskihin. Ei niinku voi jäärä kaikes rauhas juamahan kaffiansa vaikka olokkarihin tai kesällä pihalle. Koko aijan pääknupis takoo - siälä on kaffipannus kaffinloput ja suaratinpussi. Minen voi jättää niitä pannuhun haisemahan. Se helepotti hetken, ku ostin ajastimen, joka kyllä sammuttaa itte virran, muttei sekään osaa kaataa viämärihin tai roskapussihin mitään.

Kaikista vähimmällä pääsis, ku ei olisi koko kaffinkeitintäkään, kaffikissillä. Ny joku voi sanua, notta vaihra teejuajihin. Pitää siinäki tyhyjätä vanhat vedet pois pannusta ja laittaa teepussiki roskihin tai siivota teesihti. Sokerin käytön jo lopetin, nottei tarvitte ottaa pikkulusikkaa kuppihin, viälä pitääs päästä kaffimairosta erohon, nottei tarttisi jääkaappia avata ja sulukia mairon takia.

Voiko kulukaa elämänsä teherä enää tämän vaikiemmaksi?