Isonkyrön 1700-luvun markkinaviikonloppu takanapäin; mieli hyvänä ja kintut hellinä...kukkarokin vähän paksumpana ... 

Markkinamme onnistuivat todella hyvin ja kävijöitä oli yltympäri Suomea! Vielä ei tiedetä kävijämäärää, arvioidaan, että 20.000 kahden ja puolen päivän aikana. Markkinamme ovat Suomen kolmanneksi suurimmat vanhan ajan markkinat.

Mieliin painuvia kohtaamisia koin monia ja kaikki lämmittivät sydäntä vielä unta odotellessakin eilisiltana (jalat eivät meinanneet rauhoittua). Merjan tapasin 25 vuoden jälkeen ja Anjan 45 vuoden opiskelun jälkeen ... voi jestas, vain Anjalta piti kysyä, että hetkinen, oletko Anja...kylläpäs sitä onkin hamasta nuoruudesta aikaa!

Erittäin mieliinpainuvaa ja ihanaa oli tavata Kankaanpäässä asuvan Ullan sukulaistyttö! Olin niin pyörällä päästäni puhuessani hänen kanssaan, etten muista kysyinkö terveisten tuojan nimeä mutta joka tapauksessa Ullan sisarentytär toi Ullalta terveisiä. Itku ihan meinasi tulla! Ulla on yksi lukijoistani ja hän kävi edesmenneen miehensä kanssa monia vuosia sitten markkinoillamme ja ihan vain tapaamassa Vilukissiä. Se jäi jo silloin tosissaan mieleeni ja siitä kehkeytyi Ullan kanssa "virtuaalinen" ystävyys ... enää emme ole sen jälkeen tavanneet livenä mutta sähköpostilla vaihdetaan elämän mukavia ja niitä surullisiakin tapahtumia.

Ulla rakas, jos luet tämän, niin kiitos terveisistäsi ja siitä, että pyysit sisarentytärtäsi tuomaan niitä minulle! Kirjoitellaan!

Nyt alan raivata huusholliani markkinatavaroista vapaaksi ... on ihanaa, kun olen jo eläkkeellä ... ei tarvitse kellon kanssa juosta kilpaa! Mukavaa loppukesää teille kaikille!