Uutishuanella pohorittu...

Voi miten erikoosta olis istua sellaasis kokouksis, johona Kriinpiissin porukkakin. Ne oli kuulemma nykkin ennen Si-ni Saa-re-lan kiinnijoutumista ja ennen koko sitä tempausta istunu ja miättiny monelta kantilta öl-jyn-poraus-lau-talle menua. Suunnitellehet oikeen niin maanperusteellisesti sitä juttua, valtausta.

Miltä se tuntuus, jos seuraavan päivän ohojelmas olis aamupalaveri aiheesta: öl-jyn-po-rauslautan valtaus. Miten sitä kävis meikälääsen sellaases palaveris? Osaasinko puhtahin omaantunnoon suunnitella jonkun tyämaalle salaa menemistä, toisen omistamalle tyämaalle?

Millä mä perustelisin sitä ittelleni, notta mulla olis oikeus mennä? Ja jos sitten päätyysinkin menemähän (ja pääsemähän tikkahia ylähän asti) lautalle, niin mitä mä kuvittelisin siälä tekevinäni? Sanoosinko, notta olokaa ny niin kilttejä ja vetäkää poranna poikes merestä, jookosta? Sanoosko ne, notta joo, niin teherän, kiva ku tulit sanomahan asiasta, ei me mitään öljyä tarvitakkaan.

Kuuntelin Saa-relan haastattelua...soli ollu aika yllättyny, ku joutu kiinniotetuksi ja vangituksi syyttä suatta. Oliko tua tyhmyyttä vaiko onko mulla vaan nekatiivinen ajattelutapa, ku jo täs vaihees tiätääsin kuinka siälä toisen lautalla tulis tapahtumahan?

Kuvittelisinko saavani päänsilityksiä ja halauksia? Isua kiitosta? Nisukaffitkin?