Mä rrrakastan vanahaa tavaraa.

IMG_1135-normal.jpg

IMG_1126-normal.jpg

Mietiin kuumeesesti, notta tulisko munkin hakia jokin viisumi, niinku muukkin urheelutoimittajat, ku ne lähtöö kisoohin Ve-nä-jänmaalle, voirakseni uutisoora asiasta ku asiasta. Muustaki ku urheelusta. Jätän ny hakemati, joku pian ei annakkaan sitä. Pysyn omillani ja sananvapaurettomuuren riskillä mennähän. Pöhinää olla pitää. (Sainpas käytettyä ihka uutta kotomaalaasta muatisanaa.)

Eliaksen äiti oli ollu meikkaushommis vessas ja Elias, pian 2v, oli tarkastellut meikkilaatikon sisältöä sillä aikaa ja oli löytänytkin äitinsä puuterisiveltimen, jokoli tehty luannonharjaksesta, oikeen vuahenkarvaanen.

Naaman paklauksen jälkehen oli teetelty pihalle lähtöä ja Elias oli kulkenut erelleen sivellin käsissään. Äitinsä oli pyytänyt viemään sen vessaan, samaan laatikkoon, mistä oli sen ottanutkin. (Painottaen sanaa laatikkoon.)

Elias oli kipittänyt vessaan ja sitten oli alkanut kuulumaan kummaa ähinää ja napsetta. Äitillensä oli välähtänyt, ettei ny ole kaikki niinku pitää. Elias oli yrittänyt kurkotella pytyn nappulaan, mutta pikkusormi ei ollut jaksanut painaa nappia pohjaan saakka. Vuahenkarvasivellin lillui pytyssä ja poijalla oli kova halu huuhrella sivellin näkymättömiin.

Äitinsä oli pelastanut siveltimen pytystä ja viskannut sen lavuaariin ja huuhrellut samalla pytyn. Elias oli nostanut ihastuneena käsivartensa pystyyn ja huutanut:" JEE!! Äiti, jee jee!"


Jotain ne pikkupoikien äiditkin osaa.