Viimmeesin pitkänä tehty huivi on täs. Soli toki vain kuvauksen aijan tuas oven päällä ja toi pois otettaes pölyt tullesnansa. Tulipas siivottua.
Kamerani ei tee nykkään oikeutta tämän huivin färiille, ne on harmaan eri sävyjä ja osa vivahtaa vihertävään ja punaiseenkin. Toki ku alootin tätä tekemähän, niin virkkasin vaan harmaata luxusmohairilankaa. Ja sitten otin kerän poikes laukustani Taitokeskukses ja istuun melekoosen hämmästynehenä...huivi hohti monissa väreissä, samoin lankakeräkin...kysyynki lopulta, notta kenenkä työ mulla on? Sinivihersokiana en ollut kotilampun valossa nähnyt langan monia värejä! Enkä lankaa ostaesnanikaan.Pyry oli kuullu eilen, notta joku juhulii tai ei siis juhulinu vuasipäiväänsä. Se soitti parikertaa, ensin se lauloi mulle. Kun kysyin, että mitä meinaat tänään tehdä, se vastas jatkamalla kysymystä ja huusi äidilleen, mitä meinaan tänään tehlä?
Sitten iltapäivälllä tuli suruvoittoosella äänellä puhelu, jossa Pyry kysyi, että onko mummalla hyvyskäpäivä? Sanoin, ettei ole ollenkaan vaan imurikin on talutettu jo esille ja perunapata porisee hellalla. Pyry olisi halunnut tulla mumman kanssa hyvyskähetkeen.
Sanoin, ettei nyt niin pienen pikkuveikan kanssa voi vielä lähteä...se sanoi, että PYLY haluaa tulla! Lopulta äitinsä tuli puhelimeen ja sanoi, että Pyry ei pääse ajatuksesta irti, että mummalla olisi juhlapäivänä hyvyskää joka lähtöhön.
Piti sitten soittaa illan mittahan ja kysyä, notta onko Pyry saanu ittiänsä takaasin. Oli se saanu, oli piretty hampurilaasilta! Sekin oli menny hyvyskähetkestä. Mummalla ei ollu eres suklaakeksiäkään, puhumattakaan ny möövenpikin suklaajäätelöstä. Ankiaa hyvyskähetkiä.
Kommentit