IMG_0444-normal.jpg
Taaimmaiset keramiikkanapit (lime, marjapuuro+kelt) Peikkomuorilta.

IMG_0445-normal.jpg
 

Kyllä sitä saa jotain aikaaseksikin, ku vaan viittii. Täs muutaman viiliämmän illan saavutuksia. Näiden jälkeen olikin sitte pakko lepuutella peukaloitaan. Peukalonkynsien alapuolet on kovilla. En tajua, miten saan ne paikat kipiööksi. Tottapa kiskon lankaa hampahat irves...ikenehet irves...(ny on pakko tunnustaa, minen osaakkaan kiriottaa tuata sanaa, oon kuullu sen vaan puhuttuna murtehes).

Olin lääkäris näyttämäs pohjettani, ku se on niinku ei kuulusikkaan mulle. Aivan ku siälä sisällä olis jokin paikka rikki. Höh.

Niin olin siälä lääkäris ja lääkäri kysy multa, notta olisko mulla ollu jotain traumaa, että voisiko pohkeenkipu olla traumaperäästä? Miätiin hetkisen aikaa, muistelin painajaasunia, yävalavomisiani ja kaikkia eloni tapahtumia... ja sanoon sitten, notten mä kyllä ny muista yhtäkään sellaasta traumaa, jota en olisi osannu käsitellä ja elää poikes.

Lääkäri katto mua hetkisen aikaa silimihin...sano sitten lakonisesti tarkoottavansa, notta oonko puronnu lavittalta taikka kaatunu ja siinä pohkeheni loukannu.

Ai niinkö. No en oo ny justihin. Talavestakin jo aikaa. Käsittelin trauma-sanan melekoosen syvällisesti. No, tulipa sekin selevitettyä, nottei oo hampahankolos tavaraa. Mitään suurempaa.



(edit: pohje ultrattu, ei tulppaa, ei mitään vikaa vikaa vikaa...eli odotellaan, että hoksaisi parantua itestään...)