Ny ne meinaa kiältää pillit, kertakäyttöhaarukat ja -veittet, lusikat, muavipussit ja vanupuikokkin. Minen oo yhtäkään valtamerta saastuttanu enkä liioon haurannu muavia maahan. Syytöön moon ja ny vaan orottelen uusia vanupuikkoja. Varrella millä? Kuka tiätää. Vähä meinaan ny hamstrata vanupuikkoja.

Sanoovat, notta pian on meres enee muavia ku kaloja. Syytöön mä oon tuahanki.

Joku kerto erellisen postaukseni yhteyres, notta josko toimittelisin, mitä sain postista ja siltä söpöääniseltä poijalta. Sus sano muuten hyvin, notten moo mikään puuma, moon jänis. Puhelinmyyjä sai taas kiinni.

Sain postista reitittimen ja orotin mokkulaa. Yhyren läppärin sain nostettua langattomahan verkkohon, pari päivää se jakso, sitten loihe lausumahan, nottei pysty lataamaahan enää mitää. Okke. Soli sillä selevä mullekkin. Ku tarpeheksi kauvan mulle ryppyyllähän, niin yks kaks on pää vetävän käres. Työhuanehella olis pöytäkones, mutten viitti kokeellakkaan toimisko tää reititin kellaris.

Ny mullon käytös vuaren viis miniläppäri. Menettelöö. Oon sanonu sillen, jos ei oo niinku mä orotan, niin ostan uuren, notta sen paikkaa on ny sitte kysytty.