Famu Falsetissa mietti ed.postauksessani, miksei hampaat voisi olla färiltään ruusunpunaaset. Olimme nuaria ja nättejä (ny enää ku nättejä) Julian kanssa ja lauvantakihyppööt oli tulossa. Olimma viikolla ostanehet hammastahnatuubit, johona oli mukana jotain ainetta, sitä kun laittaa hammaspyykin jäläkihin hampaisiin, niin näköö, missä vielä on likaa yms. asiaankuulumatonta.
Pesin hampahat perusteellisesti ja laitoon sitä mukana tulluta jauhetta suuhuni ja annoon liueta, sehän aivan alko vaahrota suus! Jauhe oli verenpunaista färiltään. Tottakai, miten sitä nyt muuten voisi nähdä plakit ja muut pestävät kohorat. Annoon ohjeiren mukaan vaikuttaa vaaditun aijan. Ja sitten peilin etehen. Hampahat oli niin niin punaaset ku olla voi. Ei muuta ku pesulle uurestansa, olinhan pessy huonosti.
Pesin hampahani reippahasti ja taas peilin äärehen. Osa punaisuudesta oli hävinnyt, mutta hampaat oli jokaanen erikseen aivan kuin kehystetty punaasilla pokilla! Ei muuta, ku taas hammaspyykille. Peilin eteen, pesuulle, peilin eteen, hammaspyykille, peilin eteen jne. Äitinikin ehti siinä välissä tulla navetalta sisälle kysyen multa jotakin, mä yritin vastata mumisten, enhän voinu avata suutani! Se käänty kattomahan muhun ja näki mun punaasen hammashariani, joka oli kuin kyllästetty verellä! Mitä Sun Suus On, se kysy? Näytin. Ensin se hätäänty, notta mullon keripukki yms. ku ikenet vuoti verta, sitten seliitin ja ...
...herttintähären, ku voi äiti-ihiminen niin "riamastua" suurehen äänehen. Kuulin kunniani ja sen, kuinka viisas molinkaan taas ollu! Siihen kyllä pääsin välihin sanomahan, notta niinpä niin, olinhan tullu niihin, siitäki se riemastu.
Hinkkasin hampahiani niin palio, nottei enää ikenet kestäny, alakas oikiastiki tulemahan verta...Siinei sitte auttanu muu ku joko pysyä kotona koko lauvantakiehtoo taikka lähtiä sellaasenansa; punaasilla hampahilla. Vain kuolema olis voinu pitää hyppööltä lauvantaki-iltana pois, notta ei muuta ku menoksi. Julia saatari ei ollu kokeellu ollenkaan sitä jauhua, vaikka molimma sopinu asiasta!
Se oli miättiny, nottei se punaanen färi voi lähtiä pois, muuta ku aijan kans. Mä hymyylin sille (vaikkei ollu aihettakaan, petturi) se toljotti mua pitkähänsä ja näki, nottei se uskaltanu nauraa. Totes vaan, notta kyllä nua hammasvälit joskus vaalenoo, käytä vaikka sitä teräsvillaasta patapataa...
torstai, 16. huhtikuu 2009
Kommentit