Tein uuren lavittan. Löysin kaks lehtileikestä (tos luki ensin notta lehtileikkelestä) ja näis kahares lehtijutus "ilikka 40 v. sitten" oli Mun Oma Nimi. Toises jutus luki, nottoon voittanu piirrustuskilipaalun ja toises notta mun ja mun pikkusiskoonikin kerhovasikat oli voittanu! Siis ei ne meirän vasikat piirrustuskilipaalua ollu voittanu, tottapa olivat vaan lihonehet.

Piirrustuskilipaalun muistan ku eilisen päivän, voittoosa piirrustus oli lyijykynällä tehty. Jännitin lujaa ja mikään ei aivoos kulkenu (silloonkaan) ja piirrin yhyrestä taulusta muistamani maiseman. Soli ainua asia, mikä tuli miälehen.

Meniköhän Kreik-ka painamahan itte lisää omaa rahaa, niinku setelirahootusta alakas harrastamahan, ku se lupas oikeen käteestalletuksia kotomaallemma vakuuksiksi? Mitenkähän se käteenen oikeen on maharollistakaan? No, mullei oo isua päätä, mun ei tartte valavoa eikä miättiä sitä. Mullekkin sais vähä painaa lisää. Käteestä.

Täs on ollu ny niin rauhaisaa markkinooren jäläkihin, notta josko heittäytyys ittekin pressakilipaaluhun! Molin kerraasti, kauvan sitten, ruåttinlaivalla ja orotimma satamahanpääsyä, ku siitä hoipparootti yks miäs meirän ohitte melekooses sivumyötääses ja mun kohoralla pysähty yks kaks ja tuijotti. Sitten se ojensi sormensa ja viisas mua ja sano suurehen äänehen:"Tuosta naisesta tulee vielä joskus Suo-men presidentti!" Pakkohan mun olis jo alakaa siihen suuntahan kohtaluani ohojaamahan, muutoon myähästyn siitäkin skapasta. Toki 7kymppihin on viälä mullakin aikaa.

Kuuntelin uutisia, ku johonakin sotaases maas oli ammuttu lentokonesta. Uutistenlukija sano:"Kone ammuttin, todennäköisesti alas."  Mikähän se toinen suunta olis ollu?