Joko tootta keskittyny kellojen paikkojen katteluhun? Aikaahan pyyrettihin viimme yänä siirtämähän kohti kesää. Mun ei trengänny siirrellä, ei kelloja ei aikaa, mullon aina oikia aika. Eikä tarvinnu teherä uusia naulanreikiäkään.

kelloos on kesäaika yhyrestoista hetki ja talaviaika


kellot.jpg

Poijat oli mumman tyänä juhulistamas talaviaijan päättymistä. Olivat saanehet uuret unilelut, Leipäkaupan kaasuilimapallot.

Iliman niitähän ei voitu nukkumahankaan mennä. Pyry malttoi antaa ilimapallonsa nousta sänkynsä yläpualelle kattohon mutta Elias, 3v, ei luattanu pallon tallella pysymisehen (tai mummahan, josko se leikkiikin sitten yksin pallolla?).

wa 002.JPG

wa 003.JPG

Vähä oli hankalaa luattaa pallon käyttäytymisehen. Poikakin tuntu taistelevan unen tulua vatsahan.
 

wa 004.JPG

Lopulta mumma peitteli molemmat unen tarpees olevat peiton alle. Näin onnistui estämähän pallon yälennot, joksikin aikaa.

Yä alako rauhaisasti...kunnes mumma heräs siihen, kun Elias ei ollu elohonsa ollenkaan tyytyväänen. Kolome kertaa poika huikki pimeyren keskeltä petistään mummalle jotain...lopulta mumman piti nousta oikeen ylähän ja kysymähän notta, mitä kuule soot vailla? Elias sano, notta mumma kuolsaa, pelottavaa!

Mumma miätti hetken ja päätti siirtyä virkkaamahan huivin tekelestä loppuhun, kello oli jo uuren aijan pualella, ku mumma hipsi petihinsä takaasin. Vain herätäkseen siihen, kun Eliaksen petistä kuului...Ei voi nukkua! Pelottaa! Mumma kuolsaa. Älä mumma KUOLSAA!

Noh...sellaasta. Toki mun yhyres riaknoosiskin luki, notta erittään puhelias rouva. Ny siihen voi lisätä, notta yälläkin.