Pesin mennä viikolla parvekeklasit. Son tosi mukavaa, ku ny auringonpaistehes näkyy komiasti virtookset ja sellaaset kummalliset harmahtavat ikkunalastan vedot. Mistäs niitä muutoon tiätääs pestyyksi! 

Moon ajatellu ruveta taivahanrannan maalariksi, pitääs olla vaan pitkävartinen suti, notta ulttuus huirella maalia tai jossei niin isua sutia Rakennustarvikkehelta löyry, niin sitte rupiaasin pilivenpiirtäjäksi. Sen ei luulisi olevan vaikiaa. Jättääs vaan epäsymmetrisiä läiskiä valakoosesta paperista maalaamatta. Serkkulikkani piirti aikoonaan kansakoulus keltaasia piliviä ja ku mä ihimettelin niiren färiä, niin se sano, notta non ruattin piliviä.

Tulehentuijottaja vois olla kyllä paras, ei trenkääsi lähtiä kotua mihkään. Mitä ny vähä joskus halakojen hakuhun. Tyhyjäntoimittajakaan ei varmasti olisi paskempi homma. Ei olisi raskasta kuskata tyhyjiä tavaroota paikasta Aaa paikkahan Pee. Ja jos pitääs toimitella kiriaamilla, niin johan sitä ny tyhyjää osaas lehtehen toimittaa.

Tyhyjännauraja vasta mukava virka olis. Aina ku näkis tyhyjän tupperikipon tai oman lompsan, niin ei muuta ku nauruksi vaan! Tyhyjänpuhujana olis heleppua, ei tarttisi, ku avata suunsa ja antaa tuulen heilutella huulia. Paskanpuhujana minen haluaasi olla, siitei jäisi ku paha maku suuhun. Paskanjauhajana en ny ainakaan, mitä niistäki jauhoosta tulis, ei tulisi ku sellaanen mutakakku, jokkon komialla nimellä kaupas jotain madkeikkiä tai jotain.

Jauhamisesta tuli miäleheni, notta mulle sano yks poika kerran kansakoulus just ennen aamuhartautta, notta siitä tuloo isoona mylläri ja musta tuloo myllärin akka. Eka kosinta yhyreksän vuatiahana (sitten niitä onki tullu kasapäin...hysteeristä naurua..hahahahah)  ja mä menin aivan sanattomaksi. Mulle tuli heti sellaanen tunne, notta loppuelämäni vain vilaji ohitte silimieni eres. Eka aatos oli, notta mitähän äiti sanoo.

Ei tullu musta myllärin akkaa ei. Sanojen ja asiooren jauhaja ny kuitenki.