Minen koskaan keriinny nuarena jäärä luakalle enkä saanu ehtojakaan. Ny kyllä sitten oon kokenu ne molemmat. Vain ittiäni saan syyttää, ku moon ny täs tilas. Laiskoolle joutaasin ja laiskanläksyjä saan alakaa tekemähän, jos meinaan jotenki päriätä. Mitäs pinnasin joulupuarin takia viikkotolokulla. Muistiki deletootu siinä aijas tyhyjäksi.
Mun kultaasena ajatuksena oli nyplöölle lähties, notta alakaan tekemähän villahuiveja, joistei kukaan saa mallia varaastettua. Ei saa ei. En saa minä ittekään. Ensin pualasin kotona nypylöötä sinne päin villalangalla, no eihän niihin paliua mee paksua lankaa, olis pitäny ottaa piirakkakaulimet nypylööksi. Noh...Liisaope teki mulle valittemastani pohojasta aluun ja laitto mua matkahan...
Sillä aikaa, ku se taiteeli villalankojani nyplöötyynylle, kuvaalin kanssasisariani, joilla on nypylöötä töisnään käytös niin palio, nottolis vaikka muillekki jakaa...jestas sentään. Ihaalen niiren aivotoimintaa pitää kaikki järiestykses ja viälä osaavat heitellä oikioota nypylöötäki. Minen osaasi ku heitellä kapuloota rattahisihin. Johona oon ny varmahan omalla kohorallani jopa onnistunukki.
olisko tuaski tyäs melekeen sata nypylää...aivan niinku munkin tyäsnäni...
Joo, mäki huakaasin.
Noh...tua on ny ainutlaatuunen kuva mun tulevasta villahuivistani...sitei oo enää. Ihaalen openi kärsivällisyyttä mun kans....se tukoo, opastaa ja ohojaa ja yks joukosta on tälläänen vastarannan kiiski, oman päänsä pitävä ja mustalammas. Mutta sitten istuun hetken rauhas hiliaa villahuivialuun pärvöttämisen jäläkihin ja miätiin...pois en lähäre enkä lopeta...on se ny kumma, jossei multa aivotoimintaa löyry....ja päätin aloottaa aivan aluusta. Meinaan ny opetella jokaasen sananki, mitä ne tarkoottaa, mantelit, kuurenparinutit, liina-, verkko- ja kokolyännit, hämmähäkit... Ny otetahan akasta mittaa. Joku päivä heittelen nypylöötä niin notta saa sivulliset peljätä hampahiensa pualesta.
Sain lahajaksi yhyreltä nypläriltä viimme vuaren pualella tuallaasen hiussoljen, johonka sai laittaa valamihin pitsin. Hiussolien kokoluakka on just tua, mikä kuvaski. Siinä se mun pitsini on taas, ei hulumua tuules, ei ilimastoonnin mukahan, ku laitoon soliella kiinni. Toisilla akoolla on isoja nutturasolokia pitelemäs valamihia ja valamistuvia töitä, joirenki omat ei maharu niihinkään. Sanoohan se Armstrongiki päästesnään kuuhun, notta piäni askel ihimiselle mutta isoo ihimiskunnalle. Tähän nojaan.
Istuesnani nyplööllä tyhyjän nyplöötyynyn ääres miättimäs, mitä teen ittelleni, tuli tekstari yhyreltä miäheltä, joka kysy aikuusen miähen kypärälakkia moottoripyäräkypärän alle, josko tikkuaasin alapakan villasta. Minä?! Joka EN oo koskaan osannu teherä vauvaoollekkaan lakin lakkia, sukan sukkaa. Vastasin uhon kourissa, notta, joo, teen vaikka huavutettuna munansuajakki.
perjantai, 14. tammikuu 2011
Kommentit