Mäkin olin meleko varma, notta alootan taas hupajamahan tulevasta kellojen siirtoyästä, mutta mäpäs yllätän ittenikin ja ennenkaikkia teirät. Siirrelkää ne kellot ny mihkä tykkäättä, vasimelle taikka oikialle, vanhoolle paikoolle niitei saa jättää. JO teillä on viälä enerkiaaki tarpeheksi, niin voitta vaikka siirtää aikaakin, ihan piruuttanna. Se siitä neuvosta. Son annettu mikon tarittu.

Muistatta varmahan tämän kammotuksen; huivimaron. Siältä kuariutui ny taas jotakin pihalle
 




Tää mun kamerani elää aivan omaa elämäänsä, eka onku kirkkahalla auringonvalolla otettu ja toinen sumuusena syysänä just ennen vaarin hukkumista meren mustiihin aaltoohin, pelarkoonien vain kukkies mummon aakkunalla,

No enivei ny kuitenki, mä tein siis Kaaoshuivia lisää. Laitoon eileen aamulla tuan torson sängylle ja kuvasin ja istuun samantiän sängyn viäres olevalle lavittalle kiriootuspöytäni äärehen siirtämähän kuvia tiatsikalleni. Siirrin ja käsittelen kuvia ja totesin, notta hitto ny pitää kiirehtiä jo aamupesuullekkin eikä vaan leikkiä olemattomilla.

Käännährin lähtiäkseni lavittalta...jos ny taas kerran sanon, niin peljästyyn meleko perseettömäksi (sitä riittää viäläki)...Joku kauhia hyväkäs istu mun petilläni!! Silloli tukka pystys ja se istu hiliaa ja uhkaavana...multa pääsi oikeen huurahruski! Loppuviimmeksi, ku sain syrämmeni tasaantumhan ja silimäklasien huurut pyyhittya; soliki mun mallinukketorso, jolla oli kaaoshuivini kaulas.

Mullon mailman lyhin muisti.

 

ps. Kerta kiallon päälle, lainaan ny viälä kuitenki SusuPetalin sanoja, notta:" Olisi ne kellot voitu siirtää vähän reilumminkin taaksepäin. Vaikka 25 vuotta."