Jääkaapis on seittemän litraa laktoositonta maitojuamaa. Ja muutama päiväysvanaha jukurtti. Jukurttikausi on siis taasen jo föörpii ja kauren päällä olles tuli niitäkin hamstrattua. Monta kluteenitonta lihapullapakettia. Niitä meinaa tulla jo korvistakin pihalle tai ainakin köökin laattialle. Pakkaases usiee paketti klut.leipää. Hyyskäpaperia ei viäläkään oo liikaa tahi hamstrattu. Kaffia monta pakettia. Sokuria ei. Oivariiniä ja kinkunsiivuja on. Ja lankakeriä on ittellä ja Villavintillä.
Kyllä tästä päästähän etehenpäin. Pitää ny oikeen huamauttaa nottei nua hyyskäpaperit oo jääkaapis. Nei silleen homehru. Mutta tua seittemän litraa maitua, oikeen valehtelijan määrä, niiten minen oikeen ymmärrä. Yhyren litran vein jo Miiralle mennä viikolla. Sillei ollu silloon yhtään maittilaa. Mutta varmahan nuaren seittemän litran ostaminen toi jotain lisäturvan tunnetta tähän aikahan, jokon vähän niinku välitilaa kaharen eri mailman välillä; sen entisen ja tän nykyysen.
Minen ostanu nuata maitoja yhyrellä kertaa vaan kolomella eri kerralla. Joten kaupaskin on tullu oltua ainakin kolome kertaa. Meinaan mennä tänään parturihinkin. Tukka elää omaa elämäänsä, sei piittaa poikkeusoloosta. Moon jättäny kylillä lumpuuttelua ny vähemmälle. Minen oo käyny kirppiksilläkään vaikka niitäkin on tullu lisää yks uus.
Minen tajua sitäkään, ku teevees sanottihin, notton sairaaloolta pian (?) loppu kertakäyttösuajaamet käsiresineen ja notta niiren hinta olis noussu isoosti. Hävytööntä touhua. Toki silloon aina isketähän, kun on sellaanen paikka. Rikollisuuskin näyttää notton isoosti miälikuvitusta. Phyi.
Kakaroota tuloo isoosti sääli. On monta kotua, jossei nua jäläkipolovet saa lämmintä ruakaa, kunnei oo koulua tai päivähoitua. Eikä ne kaikki saa kotona rakkauttakaan vaan saavat olla päiväsyrämmen pihalla märiöös hanskoos. Näliästä ja sylistä viis.
Olotila on vähän niinku välitilas. Töitä olis kotona vaikka kuinka palio, isoo vaatehuaneskin vinkkaa sormellaan notta tuu tänne, täällei tuu aika pitkäksi. Minen oo menny. Siälä on laattialla mun suuresti rakastamani Dyson-imuri. Meillon sellaanen viharakkaussuhret. Aina välillä se voittaa mutta useemmiten häviää.
Minen oikeen oo tajunnu sitä, kun kiriastot on suliettu mutta ravintolat, sellaaset suurimmaksi osaksi liämiruakintahan suuntautunehet, on auki tuala suures mailmas. Eka puali vuatta on pian menny eläkeaijastani. Koskaan minen ajatellu, notta eläkkehellä olo muuttuus näin isoosti. Voi sanua notton harrastuksekkin loppunu, toki voin niitä ahertaa kotosalla yksinänikin mutton isoosti ikävä sitä porukkaa, jonka kans yhyres parannettihin viikottaan mailmaa ja laitettihin siihen krivakkin. Ny ei tätä mailmaa taharo jaksaa nostaakkaan. Krivoosta hualimati.
tiistai, 24. maaliskuu 2020
Kommentit