Nonniin. Hajotin nappula nappulalta vanhan näppikseni ja otin kaikki irtoavat kiriaamet Werther´s Original- purkkihin.

Sitten kannoon vanhan näyttöpäättehen keittiön pöyrälle ja meinasin ruuvata seinämät pois pikapikaa; vain 2 vaivaasta ruuvia löyty ja minen tajunnu, miten muka ruutu ja seinämät vois siten irrota. Tunti meni ennen kuin olin saanu isoolla ruuvimeisselillä ja vasaralla kangettua sisukset näkyvihin.

Tympiän näkööstä, ei mitään kivaa, kuparilangat ei ainakaan irronnu mun voimillani. Uskon, notta juhannuksenaki viälä löytyy muavinpalasia salusiiniista, niin piraji, ku uhoon voimalla kankesin. Laitoon jätesäkkihin koko kasan ja miätin sitten vaikka myähemmin kenen ongelmaksi ne siirrän. Hajottamati olis menny piänempähän tilahan. Jätän tuan yhyren näytön ny viälä komerohon niinku ehiäksi. Onneksi yhyren jättisuuren näytön oon saanu jo kuskattua jonkun muun vaivooksi.

Kolomanneksi hain sitten vanhan tietsikkamutikan ja siinähän oli mukavasti piäniä ruuvia, tähtipäämeisselillä oli tosi ammattimaisen oloosta pyäritellä. Sehän oli iisi homma. Oon kuullu notta kovalevy on tyhyjä vasta, kun se on saanu kirvehestä. Jaa-a..minen ny voi tiätää, mikä noista erilaasista virtapiiriilevyystä ja laatikoosta on kovalevy C ja D ja sitärataa...en ny muuta voinu, kun kannoon kuaret karkeahan jätteesehen ja laitoon sisuskalut lavuaarihin ja juaksutin kiahuvaa vettä päälle.

Hukutan ne. Niinku ny enshätihin. Vien sitte jäätymähän parvekkehelle mustas muavipussis niinku muutki piilotettavat rumihit ja poljen vaikka kantapäällä taikka kivellä loppuviimeeksi. Kirvestä mullei oo.