Keskikesän juhula on juhulittu ja ny vaan sitten valamistaurutahan pitenevihin öihin. Saa nukkua pimeemmin. Mullon nykyään aina pimennysverho klasis, notta makkaris on pimiää ku hölömöläästen taloos ennen ikkunooren tekua. Muutoon ei uni tuu taikka pysy luamien takana. Silimäluamet on krupin ohkaasin kohta. Kaikki valo ruriaa läpi.

Rusomarja viimme postauksen kommentis pohti sanaa: mailman tappihin. Se on totta, notta kaikki tierämmä sen meinaamisen mutta kukas tiätääs, mistä se sanapari tuloo?

Nykyään ei voi eres lyärä luuria soittajan korvahan. Ennen sekin oli paremmin, sen ku präiskäs lujaa luurin paikoollensa, niin toinen kyllä tiäsi sen paiskatun vinkiää knakkuhun. Ei jääny epäseleväksi, etteikö puhelu loppunu mitenkään sopuusasti. Ny  puhelu vaan katkee nätisti, jos painaa punaasta luurinkuvaa. Efektit eikä vaikutuksekkaan oo enää samoja. Toki kiihkiä nuaruuskin on jo monen juhannuksen takana.

Enkä minoo liioon kovinkaan montaa kertaa kenenkään korville luuria lyäny, saatikka korvapuustiakaan antanu. Sen verran oon lyhyenläntä, nottei oo kantsinu korvatillikootakaan jakaa. Paree vaan pysyä sopuusasti taiten, siipiänsä myäten, niin ei tuu ottahan lyänti kilipaaluja.