Meinasin kirioottaa kirvehen teosta, siitä sitte joskus. Pysyn ny ajankohtaasis asioos.

Rautaromua kuulemma sateloo johonakin päin. Toisen romu voi olla toisen aarre. Minen joutaasi ny millään lähtiä kattelemahankaa niitä. Jos jokin tuloo taivahalta katolle 160 kiloosena mötikkänä, niin sitei kyllä enää näjykkään. Ei se vauhti vaan se äkkipysäys. Sehän puskoo katosta läpitte ja kellarin kautta kiinanmaahan.

Olishan se ny kiva, jos olis tällätä piironginpäälle rautakoristuksia ja joku kysyys, mistoot kuule tämänki hankkinu? Sais sanua, notta avaruuresta! Vähä olis hianua.

Tähän asti on menty vaan mariahan ja siänimettähän, ny pian saa sanua, notta lähären kaffipullon ja keräälijän kans romuja poimimahan. Pitääki ostaa uus termari. Romukoppa mulla jo on.

Meirän ei trenkää ny kenenkään isoosti peliätä, notta me putuaasimma, torennäköösesti alahappäin. Uutisis sanottihin, nottei Suami oo kuulemma putuamiskohoras! Täs alakaa jo uskuakkin, notta pannukakku tää maapallo onkin. Meillen on höväätty muka pyäristä pallosta. Toki pallon päältäki voi purota! Putosin mäkin kerraasti seljuulleni isoon jumppapallon päältä. Tuli isookipiä, ku oli piironki seljän takana. Toivotahan ny kuitenki, nottei Suami olisi putuamiskohoras, Kreikanmaa vois ollakki...

Vähä ihimettelin, ku uutisiskin piretähän niin luannollisena asiana, jotta avaruutehen tukittuja tavaroota putuaa ny alahan! Niinku solis ny oikeen luannollista ja luvallista! Auta armias, jos mä laittaasin parvekkehen kaitehelle pelakuuruukkuja ja ne rupiaas tippumahan ihimisten päähän. Mä olisin varmahan linnas laskemas tiilenpäitä.

Yks pikkulikka oli oppinu ketjusilimukan tekua ja soli virkannu, virkannu ja virkannu pelekkää ketjusilimukkaa. Laattialle oli kerääntyny jo isoo kasa ketjusilimukkapötkyä ja ku oli kysytty, notta mikä siitä ny tuloo, niin likka oli vastannu, se mua ittikäkin jännittää!