Helena pyys mua kertomahan mitä mä keräälen, täs on ny yks sellaanen juttu.

Mä oon aivan fiiliksis vanhoohin tavaroohin. Sanon niinku nuarin tyttäreni Laura sanoo ittestään, notta epäälen syntyneheni väärälle vuasisaralle. Laura ainakin on. Soli ollu Tamperehella tyälääsmuseos ja oli kokenu olevansa vanhoos huanehis ku kotonaan. Oli kuulemma löytäny sellaasen huanehen, johona MÄ olin ollu 2 vuatiahana. Tositosi pelottavaa, sanoos Pyrypoika.

Taitokeskuksen Ulla oli löytäny mulle isohkon (40 x 60) kirian kirpparilta. Olin aivan pöllämystyny, ku vanhat kuvakkin oli jätetty kiriahan muavisehen taskuhun. Minen saa oikeen vuasiluvusta selevää mutta kaikki nuatit on merkattu 4luvun aluus. Osa Lapualla ja loppuosat Inkerissä, Aunuksessa ja Karjalassa. (Sota-aikaa?)

  Voi jestas kulukaa...oikialla mustehella jokaanen nuatti kiriootettu ylähän. Ja tälläänen teos oli viäty kirpparille. Onneksi toisahalta, ku se on saanu ny uuren koron mun tyätä. Kirian kansilehereltä saa nimestäki selevää, mutten aio viärä tätä Lapualle kenellekkään, tiärän siälä olevan saman nimen omaavia ihimisiä. Kiria tuloo pian sitten kokemahan polttohautauksen. Kirias olis viälä yli 70 tyhyjää sivua nuattimerkinnöölle.

Vanhan Aijan kirpparin Timolta sain kirvehen teko-ohojehet!

Ny ei puutu ku seppä taloosta takomahan kirvehen pään. Kirvestä osaasin käyttääkin.

Vähä erilailla ku pikkusiskooni, joka kerraasti joskus vuanna 1980 oli piänimäs puita puuliiteris ja piti puusta kiinni....kyllä ne 2 sormia, peukku ja etusormi, saatihin kiinni tuntien leikkauksen jäläkihin. Nei menny poikki silleen, notta olisivat puulastujen päälle puronnehet, ne jäi roikkumahan tohon kämmenen sivuhun ja siskooni oli niin sokis, notta piti niitä kiinni koko aijan matkalla sairaalahan ja oli hokenu auton takapenkillä: ei haittaa mitään, ei haittaa mitään, ei haittaa mitään...