Mullon oikioota taulujakin seinillä mutta aina vähän jännitän niiren esillelaittua, joten ne on useen kuvaamati. Ne olis jonkun miälestä liian alahalla, jonkun miälestä liian ylähällä, jonkun miälestä liian lähellä toisiansa, jonkun miälestä olis vaan. Melekeen vuaren ne kerkes nojaalla seiniäkin muuton jäläkihin. Moon tosi hämmästyny, ku ne on pysyny seinillä! Seon tosi palio se!

  Täs on yhyrenlaasta tairetta. Siinon vanerista, lasista ja peltistä pesulautaa. Moon päättäny, notten mä enää näitä usiampia tarvitte, mutta jos meinaatta roskiihin kantaa, niin mullolis viälä yhyrelle paikka saunanlautehilla! Sen ei tarvittisi olla ehjäkään. Sen pesulauran, lautehien on parasta olla ehejiä, nottei putua persiilleen. Niin...lautehia mullei tartte tuara!

Tytär soitti kaupasta tullesnaan, notta onko paapalla hienoasu -kerijää? Harmitti, ku heti piti kysyä, notta mitäh?!? Kuulokin prakaa tai sitten tosisnaan tua ymmärrys.

Puhelimesta kuulu: "Niin, kysyyn vain, että onko siellä hienoasu -kerijää?!"  Olin ihan hiliaa, kuumeesesti miätiin,notta onhan mulla villalanka-kerijä, sellaanen, joka teköö kivoja tasapaksuja kartioota, ku kerii lankaa vyyhriiltä. Pysyy langakkin kivasti hyllyllä päälletysten. Tiäsin, nottei kysyjä piittaa mitään mun villalankakerijästä mutta onkohan kauppoohin tullu jokin uusi kerijä, josten mä oo kuullu mitään. Marja ja
Kardemummakin on Tallinnas Karnalukis, ja aivan tarpeeksi oon karehtinu niitäkin, ku käyvät varmahan lankataivahas.Ties vaikka jonkinlaasen uuren kerijänkin pongaavat!

Lopulta puhelimesta kuulu tavutettuna ja selevästi artikulooren; HIE-NO-A-SO-KE-RI-A!!? Ai, sitä, mä tarkistan ja olihan sitä, ties miltä vuosisaran leipomuksilta jäänyttä. Hienoasu -kerijää. Höh.