Mun pitääs mennä ja olla tuala nyt palio iltaasin, tyähuanehes. Ja vierä tuosta kaiteheltaki valamihit huivit pois roikkumasta. Minen oikeen oo ny saanu mitään äntihin. Tuas porraskuilus (kuulostipas komialta) on tuata ruskiaa seinämää, eikös kaikkien kartanootten portahien viäreesis seinis kiärräkki komioota tauluja tai ainaki sukukuvia, jossei muuta. Miätiin josko mäkin laittaasin sinitarralla esi-isien ja miksei -äitienki kuvia kiinni. Sais mennes joutesnaan kattella niitä. Ja purota portahilta.

Kaappi katteloo paikkaansa ja varsinki tua klasi. Mua tympii niin lujaa...pesin tuan klasin ja laitoon nojalleen suihkuhun ja sanoon sille, nottet ny sitten lähäre luisumahan alahappäin. Ja arvakkaa ny...ei tarvinnu ku selekänsä kääntää niin se makas kumos laattialla. Kumos laattialla? (Kuinkas laattialla muutoon vois maatakkaan ku kumos?) ja tiätysti se meni rikki. Niin niin niin tyypillistä mun säkää.

Mun pitääki muistaa lisätä muatokuvakalleriahani Herra Murp-hyn kuvan. Mollahan aivan taatusti sukulaasia sen kans ja tosi läheesiäki. Pakko kysyä pian äitiltä kuka mun isä oikiasti olikaan, sekö jonka näköönen moon vaiko sekö jonka tapaasesti mä elelen. Olikohan Myrp-hy eres komia, outo ny ainaki. Meni keksimähän sellaasen lain, notta jos jokin voi mennä piälehen, niin se menöö. Ja jos voireltu leipä putuaa laattialle, niin se putuaa naamalleen elikkä voipuali alahappäin. Just niin. Koettu on.

Moon ny viihtyny hyvin koko aamun täälä tiatsikan ääres...täston lyhyt pytylle ja pytty on lähellä lavuaariaki. Alootin laihruttamahan aamuyästä, vastoon omaa päätöstäni ja miätintöjäni. Ei saisi syärä majoneesipitoosta voileipäkakkua, jossei se kerran sovi krupille niin ei sovi. Menihän se yänviatto näinkin, melekoosen kiihkiästi. Ja vikkelästi.