Siälä ny niitä on kuivumas, niis on ny jopa hihnatkin! Paitti valakoosesta näyttää knappi puuttuvan kokonaan, mihinähän soli silloon, kun niitä jaettihin? Yks huapu niin vomakkahasti, jotta son melekeen ummes, sen siitä saa, ku ajatteloo, notta mä teen viälä tämän ja tämän ja tuanki ennenku meen pesukonehelle. Vaikka heräätyskello oli hälyytelly sen torkkusoitokki jo.

Ny ei oo pimiä, mutta pian seki taas on ja mullon tälläänen lamppu MummaGeetees: Heijastimet markkeeras lamppua pimiempinä aamuuna.
Joku on viäny omihin tarpeesihinsa johoronki rynamosta. Pitääs vissihin alakaa kiärtelemähän vanhoja polokupyäräkorjaajien kotoja, josko löytyys toimiva lamppu. Alakaas niinku tuunaamahan tätä alakuperääsehen mallin mukahan.

Siinon rungos tuallaanen mukava...onales. Kripa. Onkohan se sen takia, notta siiton hyvä nostaa pyärä hyllylle tai mennäaikoona hevooskärryylle. Vai onko se sen takia, jos joskus tuloo kotia sivumyätääses markkinoolta, niin siitäki voi pitää kiinni. Häjy vain on ajaa ja polokia, jos toinen käsi on haaruksis. No, silloon ei ollakkaan köyhiä eikä kipiöötä. Eikä ainakaan kankioota.

Siihen ny tullu palio ruastettakin. Mutta minen halua maalata sitä. Se pitääs osata maalata alakuperääsesti ja jos solis aivan priima maalis niin eihän se ny enää olisi vanaha.

Täs yhtenä päivänä MummaGeeteeni sai viättää kokonaasen päivän vanhan viheriän Miästen Armeijapyärän kans! Soli mun pomoni pyärä. Yhtään silloon en uskaltanu ajatella toivovani, jos kotia lähties telinehen lähettyvillä olis ollu piäniä maastopukumaalis olevia militaristipyäriä. Sitten taas yhtenä päivänä joku oli jättäny telineesehen toisenlaasen Wanhan Miästen pyärän, silloon orotin koko tyäpäivän jännityksellä, notta jos pihamaalle olis päivän aikana ilimestyny pikkuusia uuren tuttavuuren seurauksena. Kolomipyärääsiä.

Ei ollu. Ei ollu kolomipyärääsiä ei. Miästen Pyäräki oli karonny päivän aikana. Mun MummaGeeteeni kökötti siälä yksinänsä. Onkohan se jo liian vanaha?