On tää...heleppua olla nypläri. Piänellä ännällä.
Kattokaa ny, jäläki senku paranoo niinku sika petraas juaksuaan.
Sikaki päriää paremmin juaksus ku mä nyplööksis. Liian piäntä lankaa ja liian piäntä tyätä. Liian isoot käret. Mulla tuloo olla isoja linjoja, siis niinhän ne onki (huakaus), mutta niinku käsitöiskin. Suurten liniojen nainen! (Man-ner-heim-kin sano jo aikoonaan hevoosen seliästä, notta saavutetut liniat on säilytettävä?)

Tuas on ny reikääsen ekan tyän serkkulikka ja sehän on niinku ... äitini sanoos...juasten kustun näkööstä. Huakaus. Poikkeus vahavistaa ny säännön: hyvää yritetähän, priimaa pakkaa tulla.

Minen viittiny kyykkyä ottamahan parempaa kuvaa. Mutta eikös mulla ookkin hiano tarioolupöytä. Se on seurannu mua ny 33 vuatta ja sitä ennen son ollu mun paappavainaallani iät ja ajat. Siis soli silloon hengis, ku piti tätä tupakkipöytänään, paappa.

Tiärä kyllä polttelikokaan koskaan. Äitini sen teetti sille nuarena miniän alakuna, notta pöyrällä on kulukaa ikää yli 6kymmentä vuatta. Eikä silloon puhuttu mitään rasistisiista näköisjutuistakaan. Pölykin tuli ny kuvahan.

Mä kyllä pyyhin pölyt heti pois, ku molin kuvannu. hhahahahahahahahh..