Netin ihmeellisessä isossa maailmassa tutustuu ihmisiin,
joista ajan myötä tulee ystäviä.
Jutellaan keskenämme, kuin olisimme
aina tunteneet toisemme.
Tiedämme välimatkan, joka meidät
erottaa ja saattaa olla,
ettemme edes koskaan tapaa,
mutta silti me kiinnymme lujasti
näihin ihmisiin.
Virtuaaliystävyys ei tunne rajoja
ja se voi olla yhtä aitoa
kuin muukin ystävyys.
Toisinaan elämä yllättää ja "virtuaaliystävä"
seisookin edessäsi yllättäen ja katsoo sinua
hymyillen ja sanoo, hei olen ...
Näin minulle tapahtui eilen. Sydän oli pakahtua, kun
sanoit, hei olen Thilda.
16 vuotta kestänyt virtuaalinen ystävyys
sai äänen ja kasvot. Sydän pakahtuneena ilosta
tästä on hyvä jatkaa taas "yhteistä matkaa".
Kiitos, kun tulit Thilda.
Edellisestä vastaavasta ikimuistoisesta live-kohtaamisesta on
todella kulunut monet monet vuodet.
Kiitos Ulla, kun seisoitte silloin puolisosi kanssa edessäni sanoen
hymyillen, tulimme katsomaan Vilukissiä.
Kiitos myös Soilalle, jota en ole koskaan (vielä) nähnyt
livenä mutta niin vaan kuulumisia vaihdetaan kuvineen.
Te ette "bloggaa" mutta yhteytemme pelaa ja toimii.
Kiitos!
