lauantai, 25. maaliskuu 2017

Sisääsen kellon särkymistä

IMG_0182.jpg

Nii-n. Se aika taas. Kelloparkojen siirtelyä naapurihin päin, aijan rustaamista. Yäunien lyhentämistä, sopeutumisyrittelyä, sisääsen kellon korjaamisia. Näillä mennähän taas. Syksyhyn asti.

keskiviikko, 22. maaliskuu 2017

veret seisauttavaa

14659324_343291402703996_262148598836232
Olin kuuntelemas rva Airistoa eileen, aiheena oli luento: elämäni ja isänmaani, sorron alta huippumalliksi.

En oo oikeen koskaan mitenkään syvällisesti miättiny Lenitaa, tennissukat tuloo aina ekaksi mielehen, jos mietin.
Mutta tämän luennon jäläkihin molin, ku maani myyny ja rahat juanu. Olin hiliaanen, syvis aatoksis ja torellakin vaikuttunu. Erittään vaikuttunu.

Pääsin jopa vaihtamahan muutaman sanakin kanssaan signeeratesnaan kiriaani. Heleposti lähestyttävä, aurinkoonen ja viisas nainen. Tua viisaus tuli hänestä erittään syvästi esille luentonsa aikana. Nainen on 80 vuatias ja tunsin itteni vanhemmaksi kuin hän. Pirteä ja sirpakka tyttölapsi hän oli.

Talousguru. Koskaan en enää suhtauru häneen piänes miälesnäni mitenkään aliarvioovasti, vähättelevästi, hymährellen vaan kunnioottavasti. Jos Lenitalla olis munat, hän olisi kotomaamme yksi johtavista miehistä, talousguru! En enää ihimettele, jos moni miäs pelekää sitä tai arvosteloo kärkevästi. Pelkoa son rouvankin peleko.

keskiviikko, 15. maaliskuu 2017

siivouspäivä

Laura oli siivonnu tavarat paikoolleen, imuroonukkin ja menny sitten puhumahan puhelimehensa toisehen huaneesehen...tämä oli ollu vastas, kun oli tullu takaasin.

wp_20170313_12_05_56_pro.jpg

Akseli oli jo ehtiny piilohon, Hilja-parka oli viattomana jääny lukemahan kiriaansa rikospaikalle.

Pitääs vähä kattua kuinka kauvan juaruaa puhelimes, kyllähän siinä jo kakarakkin väsyy. Tai intaantuu.

maanantai, 13. maaliskuu 2017

suklaalla vai iliman

Päätin tempaasta ja pitää lauvantain (perjantain ja sunnuntain) karkkipäiväni jo torstaina!

Ihanaa, suklaahyllyn kohoras, mitähän ottaasin, pähkinäästä vaiko, hmm..
"Hei, säkin olet karkkiostoksilla!"
" Joo, päätin haluta suklaata."
" Ota tätä, tässä on kuivattuja mansikoita!"
" Tykkään pähkinäsuk..."
"Jaa, mutta ota tätä, tässä on vadelmaa!"
" No, kun mä siitä pähkinäs.."
"Ei kun ota kismettiä."
" En voi, kun on keliakia."
" Ai, meidän koirallakin on."
" ?"
" Ota tätä, täs on hyvää keksiäkin, on muka vähemmän sitten suklaata!"
" Ei kun mulla on se keliak.."
"Ota tätä, siinä ei ole pähkinää!"
" No, kun just sitä pähkin..."
" Moni on allerginen pähkinälle, voi olla hengenvaarallistakin!"
" Joo."
" Ota tätä, geishaa!"
" Siinä on vehnäjauhoja."
" Ai, etkö sä tykkää vehnäjauhoista?"
" Tykkään, mutta pussis."
" Tässä ei nyt olekaan geishaa pussissa. Ota tätä tummaa suklaata!"
" Otan tätä pähkinäistä nyt, vien koiralle."
" Kuule, ei koirille saa antaa suklaata. Kokeilet nyt tätä, tässä on jogurttiakin."
" Joo ei, olet oikeassa. Haen panaania."

Kassalla ilman suklaata. Kotimatka ilman suklaata. Tikkuamishetki ilman suklaata. Kaipaan välillä isoa kaupunkia; kukaan ei piittaasi. Suklaalla tai iliman.
 

torstai, 9. maaliskuu 2017

miäletön

Kattelin tv:stä Suamen kauneinta kotoa. Tai minen sitä kotua tv:stä kattellu, ei koto ollu katees mutta ohojelmaa kyllä kattelin.

Sumarin Hannalle kaikki oli miälettömän kaunista; oli miälettömiä tauluja, hillittömiä yäpöytiä, järkyttävän komiaa vehreyttä puutarhas.

Olis kauhiaa yrittää saara unenpäästä kiinni, jos yäpöytä olis hillitöön. Makaa siinä sitte rauhas unta orotellen, jos yäpöytä aloottaaskin hillittömän ja kahlittemattoman riakkaamisen. Vähemmästäki menis unihiakat silimistä poikes. Miäletöön taulu...onko se valtava, nottei seinälle taharo mahtua vai oliko maalari miälettömäs olotilas. Kauneuren kans sanalla miäletöön ei voi olla mitään tekemistä.

Minen oo muuten koskaan järkyttyny mistään puutarhan kauneuresta, päin vastoon moon ollu ihastuksis.