perjantai, 19. tammikuu 2018

rupian suurlähettiläksi

Musta tulis hyvä suurlähettiläs. Suuri oon jo, niinku leveyssuunnas, pituuskin riittää siihen, jotta ovet aukee ylähältä asti ku aukaasen. Suurlähettiläs ilimastoasioohin.

Sateesilla ilimoolla sanoosin, notta ei oo olemas huanoja ilimoja on vaan huanua tai väärää pukeutumista, vääriä klettuja. Pitää vaan laittaa sarettakki päälle, ottaa sontikka, sateenvarjo taikka piskotikku följyhyn ja panna kummisaappahat jalakoohin. Harvoon niiren teirän autojen sisälle sataa.

Tuulisilla ilimoolla sanoosin, notta pitääkö sitä keltehisillä lähtiä paanalle, laita tuulenpitävä takki ja korviihin vaikka korvatulupat, jos oikeen menöö tuuli pään sisälle. Tuulitunnelia ei oo pääs olemaskaan, son väärää tiatua. Hiusten färistä riippumati.

Sitten molisin aikuusten oikeesti vihaanen, jos joku sanoos 10 asteen pakkaasella, notton oikeen kimotes! Mei saa opettaa kakaroolle ja muille nuaremmillen, nottei meirän oloohin muka kuulu pakkaaset. 10 asteen pakkaanen iliman tuulta on ku lehemän henkäys. Vasta jos menöö pakkaanen 25 astehen ylitte, voi puhua kimottehista, paukkupakkaasista.

Ja pitääkö sitä heltehistä intiaanikesää orottaa jantusjaloon? Harvoon son meillä sellaasta! Mitä sitä hankkia turhia pettymyksiä. Aivan kuin joku pettääs lupauksensa. Meillei oo luvattu eteläeuroopankaan heltehiä.

Jos oot jääny asumahan tänne, minne oot tullu taikka peräti syntyny, niin usko poikes vaan, meillä alakaa juhannuksen jäläkihin päivä lyhenemähän tai jos se on nekatiivinen lauset, niin illat pitenemähän sitten. Meillon syksyllä pimiää, märkää, kostiaa ja kaikkia siltä väliltä. Useen kesälläkin. Talavellakin.

Aina paistaa, aina sataa, aina kylymä, aina märkää, aina pimiää...aina ja aina. Ei oo huanon koskaan kohoren. Mitäs jos ny enneku kevät koittaa ja alakaa se (intiaani)kesä, päättääsimmä ottaa seleville, mikkon tämän ilimastovyähykkehen säitä.

Ei tarttisi sitten hakata sitä ottaansa aina samahan kohtahan tiiliseinähän.

 

tiistai, 16. tammikuu 2018

mä-vaan-kattelen

Onko teillä jokin kauppa taikka muu instanssi, mihinä tykkäätte asioora?

Mulla menöö ruakakaupat siinä sivus, pakko käyrä ja käynti ei niinku isoosti herätä innostusta taikka heräteostohaluja.
Lankakaupas mulle tuloo oikeen sellaan hyperventilaatiotunnet; syrän hakkaa ja on jo vähän vaikee hengittääkkin. Sormeet taatusti täpäjää aivan itteksensäkkin. Seuraavas elämäs moon lankakauppias tai palasaippuakauppias! Saippuakauppias Hesas Hakaniämen hallis (onkohan se viälä siälä?) saa samoon mun syrämmeni hakkaamahan ihastuksesta.

Apteekki mullon kolomas sellaanen paikka. Ei se reseptipistet vaan ne hyllyt, joiren ääreen pääsen itte tai johon saan mennä aivan itte. Apteekkihin ei oikeen tuu kyllä mentyä silleen mä-vaan-kattelen -tyylillä. Miltähän se tosiaan kuulostaas, jos apteekis laastarien kohorolla myyjä kysyis viäres: "mitä etsit, voinko auttaa?" Ei, mä vaan kattelen...sanoosin.

Toki tykkääsin olla apteekis töiskin. Näyttää tosi kivalta, ku ne laittaa pilleripurkkihin kiinni sitä lappua ottaen ensin poikes sen teipinsuajan, mistä näköö mihin tautihin ja vaivahan se lääket tuli. Sitten ne laittaa sen purnukan usiasti viälä paffilaatikkohonkin. Meillei oo muuten sellaasia iloosen färisiä lääkepurkkia, joiton amerikoos, ku ostaa esimerkiksi valiumia hermostuneesehen olohon. Elokuvis oon nähäny, kuinka ne krotaa vessas peilikaapilla ja purotteloo hermostuksis lavuaarihin niitä oranssisia purnukoota.

Oottako muutoon havaannu, notta saippuakauppias on molemmin päin sama?

torstai, 11. tammikuu 2018

kaksi asiaa yhyrellä kerralla

wp_20180111_10_09_33_pro.jpg

On olemas kuulemma sukupuali, jokei pysty esimerkiksi kävelemähän ja syämähän purkkaa yhtää aikaa. Toiselta sukupualeltapas onnistuu parikin asiaa yhyrellä kertaa: ompunsyänti ja pikkupissut. 

perjantai, 5. tammikuu 2018

kohtaamisia II

Olin yksityyslääkärin vastaanotolla vuoren vaihtees. Se huuteli potilaitaan ovenraostaan ja totesin ittelleni, etten ollu koskaan ollu sen potilahana. Oli muuten melkoisen kivaa olla siälä vastaanotolla (vaikka mummuksi joku äiti mua kutsuikin), tiesi nottei tarvitte orottaa 5-6 h sisällepääsyä!

Sitte tuli mun vuaroni ja lääkäri sano heti, jotta olet täälä taas yskimäs. Höh? Kysyyn notta miten muka taas, se sano, että olin ollu erellisen kerran 6.3.2011, notta oli kuulemma kirioottanu ylähän. Aha, no sitte mä ymmärsin. Sanoon sille, notta se lääkäri oli kyllä ollu silleen vanhemman oloonen ja äreä kuin se Erkki, joka mut nyt otti vastahan. Kattahti muhun muttei puhunu mitään.

Tutki silimät, korvat ja postiontelot ja ottalohkonkin. Kysy sitten, notta oliko molemmat flikat kotona jouluna? Täh? Kysyyn, notta kummanko se tuntoo mun flikoostani, senkö, jokon sairaanhoitaja? Sano, nottei tunne kumapaastakaan, notta oli kirioottanu ylähän. Mutisin, notta koko eloniko mä kerkesin silloon toimitella,

Keuhkoputkes sano tulehruksen olevan ja määräs troppia ja toivotteli uuret vuaret. Olipas kiva nuarehko miäshenkilö, miten soli pystyny nuarentumahan näiren vuasien aikana ja minä en?

Pyhänä jouruun jättämähän sillen soittopyynnön, ku en löytänykkään laukustani kaikkia papereita, jokka tiäsin saaneheni. Molin muuten aivan varma, nottei se mullen soita, on ne yksityyslääkärikkin joskus niinku herkkähipiääsiä ja melekeen Jumalasta seuraavia. Molin purota lavittalta, ku se soitti!

Kysyyn sairaslomapaperiani, notta jäiköhän se sinne ja kysyyn samahan hengenvetohon, notta mahtaako muistaa mua eiliseltä? Soli hetken hiliaa ja sano erittään närkästynehellä äänellä, notta piränkö mä sitä rementoutunehenakin? Toppuuttelin heti, notta enhän ny toki, olihan se pystyny nuarentumahankin vuasien saatos. Se mutisi, notta luulenko mä, että se unohtaa mut niin vain, notta ku kaikki flikkakkin käytihin läpi, Naurahrin syvällä yskääsellä äänelläni. Sitten se sano,notta on olemas ihmisiä, jokka teköö mukavan vaikutuksen, joka säilyy. Kiitos ja sanoon toki heti perähän, jotta kiitos samoon.

Teköö mukavan vaikutuksen. Hmm. Paranin heti puali kilua..



 

sunnuntai, 31. joulukuu 2017

Kohtaamisia I

Uus vuas otetahan täälä vastahan keuhkoputkentulehruksen merkiis. Mutta elos. Kuitenki.

Molin lääkäris Terveystaloos lauvantaina. Orotusaikakin meni n.6 h nopiempaa ku päivystykses. Toki koin päivän järkytyksenki siinä orottaesnani; 1 äiti sanoi pienille lapsilleen, katsokaa, kun mummu kutoo! Järkyttäviä sanoja: katsokaa, kun, kutoo...jouruun oikeen miättimähän, notta mikä mullen tuli!? 

Mummu tuli. Oonko mä tosiaan pitäny ittiäni jonakin muuna kuin mummana?? OLIN MÄ! Ei enää riitä totuus lasten ja imeväästen suusta vaan siihen voi törmätä muirenkin suusta. 

Näillä sanoolla toivottelen teille rakkahat ystäväni uusia vuasia ja tuulia. Vieköhön vanha vuos pois kaken, mitä taakkana kannamma! Pysyyttä mun kansnani taas kokonaasen vuasisyrämmen!