lauantai, 24. maaliskuu 2018

nii-i...uutta päätöstä ei oo

IMG_0182.jpg

Ei noo saanu viälä äntihin sitä Prysselis, ettei siirretä aikaa ei kellon viisaria.
Joten ny taas sitte me itte siirtelemmä. Mullon riittävästi kesäaijas, talaviaijas, keisarin aijas ja yhyrestoistahetkeskin olevia kelloja. Ei tarvitte teherä uusia naulanreikiäkään.

Ei tartte piitata. Muuta ku siitä, notta sisäänen kelloni menöö rikki. Ne sirpalehet ei tua onnia.

Mutta juhulitahan ny sitten toiseksi pääsiääsen aika.  Nämon jo puhallettuja (ei kaupasta, ostettuja ovat). Mulle tulis pää kipiäksi tai päähän tyhyjiö, jos joutuus alvariinsa munia (tai ilimapalloja) puhaltelemahan.

IMG_0146_1.jpg

tai näillä, ei trenkää färittääkkään.

IMG_4812.jpg

Joulu juhulista jaloin, pääsiääsenä kontaten? No ei vaiskaan, son sitte jo vappu se.

 

keskiviikko, 21. maaliskuu 2018

muna kanalle

Tyttäreni Laura laitto puhelimeensa pinkoorin tai jonkin sellaasen 5 numeroosen yhyristelmän, nottei sinne kukaan muu pääse. Akseli kun pelais sillä vaikka mitä.

Laura (tietotekn.inssi) oli siivoskellut puhelintaan ja ykskaks oli Akselin pelit siinä etusivulla yhdessä kasassa. Apua. Päälletysten. Laura ei ollut onnistunt purkamahan sitä sumaa, yrityksistään huolimatta. Oli sitte päättäny jättää ne silleensä ympyrän sisälle.

Akseli (4v.) oli tullu ja ottanu äitinsä puhelimen ja Laura oli katsellut, mitä poika tuumaa, kun on lukko päällään!  Akseli oli naputellut pinkoorin ja purkanut pelinsä järjestykseen ympyrän sisältä. Oli sanonut äitilleen, ettet saa kasata näitä näin!  Höh! Laura oli sitte kysyny, notta miten kummas sä pääsit äitin puhelimehen?!

Näppäilin lukituksesi pois, vastasi Akseli.

Just niin. Muna opettaa kanaa. Kun tarpeeksi monta kertaa näippäilee 5 numeroista lukua poijan nähären, niin johan se poijan mieliin jää.

torstai, 15. maaliskuu 2018

kualleiren palstalla nimi?

Joskus ehtii aamusella kattua ennen töihin lähtyä, notta onko nimi leheres kuallehis. Jossei oo, niin sitte pitääki jo kiiruhtaa paanalle ja töihin.

Töis kattelin kerraasti ikkunasta pihalle ja jäykistyyn...kualluthan siältä tulla maleksi tyämaalleni. Apua?! Eheriin sanua tyäkaveriilleni, notta näjettäkö saman ku mä, kuallu tuloo? Nei ehtiny vastata, ku se jo istu mun eresnäni. Kuallu miäs.

"Oletko sinä kuullut, että olisin kuollut?", oli avausrepliikkinsä. No en ole, en osannu muutakaan tehrä ku höväätä.
Olinhan mä kuullu, mutten halunnu tuara sitä esille. Se toimitteli, että oli joku saman sukuniminen kuallu ja oli luultu häneksi. Uskaltauruun sanomahan, notta eikös ookkin kivaa hämmentää ihimisiä, jos nuan on luultu. Oli samaa miältä, mutta siltä oli jo vuakralaanenki lähteny poikes, nottei ala sopimahan mitään uusia sopimuksia kualinpesän kans.

Kysyyn, notta mistä oli saanu sen seleville. Soli soittanu sille vuakralaaselle, vanhemmalle naisihimiselle ja nainen oli ollu pitkän aikaa puhelimes hiliaa ja kysyny sitte pelokkahalla äänellä, notta kenen kanssa hän nyt puhuukaan ja siältähän se oli tullu sitten ilimi, notta vuakralaasellekkin oli kerrottu, notta vuakraisäntäs on ny sitte kuallu.

Mulloli kerraasti keuhkoverituluppa ja en tiärä onnekseni kaikkea, mitä musta oli kylillä toimiteltu. Mutta ku menin sitte paikallisehen kauppahan, ku olin tervehtyny, niin eka vastaantulija pysähty portahille niille sijoolleen ja tuijotti. 

Ohitin sen sanoen:"Puheet kualemastani ovat suuresti liiooteltuja ja ennenaikaasia."

 

 

 

perjantai, 9. maaliskuu 2018

älä tule paha kakku tule linnunkakku

IMG_4803%20%282%29.jpg

En vissihin oo esitelly uunista tullehia linnunkakkuja? Onnistuminen on aina taattu eikä useenkaan pala niinku mun muut kakkuni.

Kerranki olin paistanu matalan piirakkapohojan; laitoon kostuketta, banaania ja kermavaahtua ja päällen kiiviherelmää siivuuna. Joimma ystävättäreni Tarjan kans kaffia, ku se sano yks kaks leikatesnaan piirakasta palaa, notta voi soot laittanu luumuhilluakin kermavaahron alle. Luumuhillua? Kohottaaruun oikeen ittekkin kattomahan, notta luumuhilluako? Noh, ei ollu niin piirakka luumua nähänykkään. Oli vaan pinta palanu jonkin verran. 

IMG_4797%20%282%29.jpg 

Käpytikkakin vierailee kakuillani. On vaan tosi hankala kuvattava, kun se hipsii hypährellen het puun taa, ku mut havaattoo. Jokkut harakoosta on oppinu vuasien saatos, kuinka roikkuvan kakkuvarin reunalla pysyy. Meni pari vuatta kunnei ne osannu tarttua reunahan kiinni. Varikset ei pääse viäläkään, ne simppaaloo kakkuvatini alapualella kiukkuusena ja orottavat tippuvia murusia. 

Vilukissin uutishuane ei oo nyttemmin kommentoonu mitään uutisia. Trumppi pitää hualen uutisoonnista. Huakaus. Uutishuanehella on vaan  ihimetelty, kun joku koripalloseura oli käyny HAKEMAS pelivoiton. Heleppua ku mikä.

Josko mäkin kävääsisin hakemas jonkin Jakkpottivoiton Veikkaukselta. Kun sitei oo kuulemma kukaa viälä hakenu.

lauantai, 24. helmikuu 2018

Pellaronna

Moon ny parisen viikkua seurannu jopa mainoksiaki, ku en oo voinu kelata/siirrättää ohojelmaa etiäpäin, kun olis menny lykkyjen lasku vituralleen. On tullu usiasti Lidlin kaffimainoksia.

Moon hämmästelly, kuinka non laittanu belladonnan, kotoosesti pellaronnan, nimen kaffilleen? Sehän on myrkkykoiso po finska. Toki sitte lauvantakiaamuna eheriin lukia päivän aviisia pirempähän. Solikin bellarom niiren kaffi eikä belladonna, niinku mun huanot korvani kuulivat. 

Mutta vahinko on jo tapahtunu. Tuun aina puhumahan niiren kaffista pelladonnana. Otakko myrkkykoisokupillisen?