Itseppäisyyspäivä oli ja meni ja tänäkin vuanna oli kutsu hukkunut johkin postis. Onkohan mun postipoikani alakanu uuren keräälyjutun: mun karonnehet linnanjuhulakutsut? Sitten se myy ne kallihilla toiselle keräälijälle, toiselle postipoijalle.

Sitten miätiin, että jos joku päivä posti toiskin kaikki mun hukkunuhet linnanjuhulakutsut yhyrellä kerralla postilootahani?

Voi hyväänen aika! Jos tulis vaikka kuus kutsua kerralla, niin pitääskö mun hommata kuus tanttua ja linnan juhulis kävisin aina vaihtamas uuren kletun päälleni. Eikös ne naistenleheriskin tee niin? Siis ne haastateltavat. Oikian pualoosella sivulla on yhyrenlaanen tanttu ja ku käännät sivua samalla haastateltavalla on taas eri klettu päällään. Isoo hommahan siinä pukkaas.

Oon joskus miättiny, notta kuinka ne ihomyätäästen juhulahamehien kantajat käy pissulla? Melekeen siinä täytyy olla avustaja yhtä aikaa paikalla nostelemas helemoja ylähän taikka laittamas vetoketjua kiinni seljästä. Hankalaa, sanon minä. Ja vähä niinku oikeen intiimiä.

Sellaasen havaannon tein viimme juhulis (tv-ruurun takaa), notta usiemmalla naisella oli älypuhelin följys ja sitte otettihin siälä sun täälä selfiä. Piänehen hippalaukkuhun piti siis saara mahtumahan henkilöllisyystoristus ja huulipuna ja kampa (?) ja puhelin. Olis se ollu häpiällistä, ku mä olisin hääränny siälä oman hikipuhelimeni kans.

Hyvä näin. Erittään hyvä.

 

Tuttavani 9-vuotias tytär kyseli äidiltään koulussa kuulemiaan sana-arvoituksia.

Tytär:" Tiedätkös äiti, mikä alkaa s:llä ja loppuu e:hen ja maistuu pahalta?"
Äiti miettii, päässä raksuttaa seesamin siemenet ja sen sellaiset.
Äiti:" No, nyt täytyy sanoa, etten tiedä."
Tytär:" Siemenneste"

Äiti oli tooosi iloinen, kun oli selin tyttäreensä. Keräsi leukansa rinnuksilta, että sai hämmästyksestä auenneen suunsa kiinni.

Äiti:" Mitä se on?"
Tytär:" No, itse asiassa minäkään en tiedä."

Olin käymäs tyäterveyslääkärillä, kun piti verenohennuslääkitys muuttaa ystävällisemmäksi lääkkeheksi. Reissu meni miälestäni erittään hyvin, ainuastaan verikokeeren otosta meillen tuli sanaharkkaa. Sei ku suastunu kirioottamahan sitä laporatooriolähetettä mun läsnäolles, notta olisin saanu mennä nuunaamahan, jos pääsis samalla reisulla verikokeehinki. Se hoki, nottei niin voi teherä ja aina pitää soittaa ja varata aika. Sanoon siihen, notta onhan se vähä nuankin mutta kyllä mä meen nuunaamahan ylimääräästä aikaa, jos sen lähettehen nyt vain viittisit kirioottaa.

Sei viittiny.

Mun ei muu auttanu, ku lähtiä poikes ja manata koko matkan töihin, notta perkules viätä, jourun tulemahan uurestansa. Ja ku niistä fillarikeliistäkään ei yhtään tiärä.

Kattoon äsköön kanta.fi sivuultani, notta mitä se on kirioottanu musta. Löysin merkinnän notta lähete virikokeehin ja musta oli mennehet tiarot: laboratorio, paikallinen lomake ja ....psykiatria.

Psykiatria? Kyllä ne taitaa tiätää. Lääkärit.

Onkohan ny tulos jokkut valakotakkiset hakemahan? Ja jos hakoovat, niin oonko mä siälä psykiatrisella se, jollon viälä avaamet?

Psykiatria?

Tapasin ihmisen, jonka tapasin edellisen kerran 8 vuotta sitten ja hyvästelimme silloin halaten ja kyynelehtien. Hänelle oli annettu tuolloin puoli vuotta elinaikaa. Hänhän alkoikin hoitaa itseään eräällä tuotteella ja niin kului 8 vuotta kuuden kuukauden sijaan.

Tapasin hänet tänään uudelleen ja olinkin jo kuullut, että hänelle oli annettu 3 kk sitten 3 kk elinaikaa.

Katsoimme toisiamme ja hän sanoi, että tiedätkö, mikä päivä on tänään? Sanoin ääni väristen, että onko nyt se viimeinen päivä? Hän vastasi myöntävästi. Istuimme hiljaa, kysyin lopulta, että miltä tuntuu tuollaisessa tilanteessa ja hetkessä? Itkuhan häneltä pääsi, kertoi, että on aika outo olotila henkisesti ja fyysisesti tosi huono.

Halasimme taas, kehuimme toisemme ja hyvästelimme. Esitin saman lauseen kuin 8 vuottakin sitten:"Me voimme mahdollisesti tavata uudelleen ensi heinäkuun lopussa?" Hän hymyili ja lähti.

Minä jäin seisomaan paikalleni hymyillen. Kaunis hyvästijättö.

Näkymisiin? 

On aivan mieletön olotila! Katsoin Suomen kaunein koti -ohjelmaa, jossa kaikki on hurjan mieletöntä!
Mieletön ja hirveen yllätyksellinen ohjelma hauskan nätteine koteineen. Tyhjää tilaa ei ole pelätty. Sairaan hienosti remontoitu koti ja tilan detaljeen määrä oli hyvä. Linja säilyy läpi kodin, keittiö oli hauska kombinaatio, koti yllätti vähäeleisyydellään mutta kokonaisuuden käsittely oli uupuvaa.

Useasti ohjelman koti on mielettömässä miljöössä, on mielettömiä sisustuksia, mielettömiä oivalluksia sisustuksissa, on mielettömän kaunista! Just niin. Mielettömiä ovat asuntojen arvostelijatkin. Heilla on valtavan runsaat mielettömät sanavarastotkin. Pitää vielä lisätä, kun unohdin aivan sanan kompakti. Kompakti keittiö, kompakti ja kompakti. "On helppoa olla liekeissä, kun kokonaisuus oli kompakti koti." 

Sumari sanoi yhdessä jaksossa jotenkin, että on ihanaa, kun perhe mahtuu asumaan, että siitä tulee se kodin hienous. Just niin. Älykkäitä ihmisiä kaikki tyynni.

Minäkin haluaisin mennä tekemään jonkun Suomen kaunein koti -ohjelman! Just niin. Olisin sairaan innostunut mielettömissä, hurjan vähäeleisissä ja järjettömän kompakteissa puheissani.