Mun on saatava tämä kiria. Omaksi.



Tuun loppuelämäni aijan tykkäämään Gunvald Larssonista. Toki tykkään Martin Beckistäki. Mutta Gunvald...pitkine poplareineen...aah ja matsomaisine miälipiteineen oli miäs mun makuhun.
  aaah
Oikias elämäs en sellaasista tykkääsi sitten yhtään. Takkinsa oli taatusti teetetty, ei niin pitkiä takkeja oo kaupoos. Yhyren ainoan sellaasen piiitkän takin oon nähäny livenä yhyrellä lääkärillä. Minen meinannu saara senkään takista silimiäni irti. Lääkäri luuli mun varmahan kattelevan sitä ittiänsä mutta niin en teheny.

Toki jossolis ollu Gunvald, niin olisin kyllä kattellu ja varmahan lähtenyt stalkkaamahanki.

Voi että, kun näin tooosi nätin ihimisen! Ja ylypiäki se osas olla, tiäsi, notta muut kattoovat. Tukka oli viimmeesen päälle tällätty, meni ottaltakin niin sopivasti. Vaik olis sunamit ja muut Kristiinamyrskyt tuivertanu, niin ei olisi hiukset ollu ku mulla ja Heiskasen Outilla. Korvissaan näppärät ja söpöt korvikset.

Ja ne eleensä, kauniit käden heilautukset, sormet kosketti kevyesti neulomiani kaluumenlämmittimiä ennen seuraavan messupöydän ääreen siirtymistä. Pitkät hoikat jalat tyköistuvissa nahkahouissa, luonnonvalkoinen kaunis jumpperi palmikkokoristeineen, koru rinnuksilla vilkahtaen.

Ja se meikki! Aah, kyllä kaikki Raili Hulkkoset, meikkitaiteelijat olis ollu kateellisia! Silmäripsensä, kajaalit ripsien juuressa, herkkää hipiäänsä tehosti lämmin kivipuuterisävy. Ja ne kiilakorkonilkkurinsa, tyylinsä astella, viehkeät eleensä. Aah. En ole koskaan ollut tai osannut olla yhtä naisellinen. Ja näyttävä.

Koria oli nuorimies!

Tuttavillani oli ollut rapukekkerit ja pöydässä oli herennyt vilkas keskustelu perheiden koirista. Koirilla on nimiä Oskari, Vilho, Niilo, Topi, Sirkka jne. erilaisia ihmisten nimiä. Sitten yksi vieraista oli alkanut kertomaan veljenpojastaan Arista, miten hyvä Ari on pelaamaan tietokonepelejä vaikka ikää ei ole kuin 4 vuotta.

Illan isäntä oli hetken miettinyt ja kysynyt:"Minkä rotuinen Ari on?" Tähän oli yksi vieraista vastannut:"Homo Sapiens."
 

Yä meni jotenkin ohitte. Ensin uni tuli nopsaan ja nukuun pari tuntia. Elikkäs sitä on ny sitte noustu ylähän tälle päivää kello 00.30. Kello on ny 6.16. Jotenki on ollu piiitkä yä. Yritin ensin nukahtaa uurelleen mutta aloon vaan ettimähän parempaa asentua ja sitten nousin virkkaamahan ja oon ny kattonu muutamia elokuvia. Nih.

Ny vois mennä vaikka keittämähän aamukaffit.

Sanon teillen niinku sano isoon naapurimaan pääministeri meirän pääministerillen, ku olivat vain vähä toimitellehet Airistosta ja sen helemistä: kyllä vainoharhaista houretta. Mistä moinen on tullutkaan suomalaisten mieleen?

Nii-i. Mistähä? Mutta kertokaapas kuinka te nukutta tai valavotta.

Sitä kulukaa voi kaatua omahan näppäryytehensäkkin. Ei trenkää ku laittaa puhelimehen nimen kohtahan esimerkiksi Varo Sinikka, Varo Reijo (nimet on muutettu, notta niinku turha alakaa miättimähän)..varo....ihan vaan sen takia, nottei niihin puheluuhin tuu vastatuksi kovin useen eikä ainakaan silloon, kun sullei oo kertakaikkiaan aikaa maratoonipuheluuhin.

Eileen illalla soi puhelin ja soittaja oli Varo Kreeta. Noh, minähän en suinkaan vastannu. Varoin. Nukkumahan mennes alitajunta kolokutteli, notta kukas sitä soittikaan illemmalla...Jestas sentähären, molin orottanu Kreeta Varon puhelua ja pyytäny oikeen soittamahan! Kyllä hävetti. Minen voinu soittaa enää klo 22.30 ja seliittää. Varovaasesti laitoon vain tekstarin.

Kuinkas se menikään:"Varo vähä, mitä sä toivot, sä voit saada sen." Vähä varovaasesti sanottuna melekeen samanlaanen varojuttu.