torstai, 20. huhtikuu 2017

Voi ja paperi, voipaperi

Se on nyt toristettu. Voipaperi ei oikeen hyvin sovellu uunipellille taikinan kans. Nimestään hualimatta siinei varmahan ookkaan voita. Voipaperis. Tarttuminen on taattu, ei katua taikina pelliltä ei.

IMG_4291.jpg

En kyllä tajua, miksi mulla on yleensä voipaperia looras, johona tulis olla leivinpaperiakin niihin erittään harvinaasihin leipomushetkihin. En tee eväitä. En pakkaa ruakia enkä mitään muutakaan voipaperihin. Mutta pitää vain sitäkin olla. Mä muuten tykkään voipaperirullasta. (Voi itkut, pitääkö mun nyt kaikki fetissini toimitella.)
 

Ja totta. Kerta kiallon päälle. Uunista suaraa lavuaarihin se toinenkin pellillinen. Näkkärini. Vaihroon toisehen rullahan. Notta niinku mullon ny kaks voipaperirullaa. M.O.T

IMG_4295.jpg

Josko nyt olisin oppinu, notta jos leivinpaperi myyrään myyntilaatikosnaan, niin sen tuloo antaakkin asua siinä!

 

keskiviikko, 19. huhtikuu 2017

kauppalappokin jo toristaa

Tv:s sanottihin eileen, notta usialle miähelle pitää kirioottaa kauppalappohon ostettavat tavarat siinä järiestykses, kun ne tuloo kaupas vastahan. Muutoon jää jokin ostamati tai miäs ei löyrä sitä.

Ja useemmiten non justihin miähiä, jokka maatamme johtavat. Suureskin mailmas useemmiten non miähiä, johtajat.

Selekiää (luje: pelottavaa), eikö totta!

keskiviikko, 5. huhtikuu 2017

näppärästi pihistetty

Tätei taharo ittekkään taas toreksi uskua.

Olin paikallises kaupas ostamas hiustenpesuainetta. Enköhän onnistunu kaatamahan yhyren rivin sillä seurauksella, että pari toista laatua olevaa shamppoopullua putos laattialle. Nostin yhyren takaasin ja toista shamppoopullua ei löytyny mistään. Noh, ajattelin, nottei kahta puronukkaan.

Kotimatakalla mutajin, kun avaamekkin painaa nykyään niin palio taskus.

Kotona ottaesnani avaamia ovella taskusta totesin, että shamppoopullohan siellä taskussa oli piilossa! Mietin, notta kuinkahan moni näki, notta taskuhuni putos pullo? Kuinka moni luuli, notta se vaan muka putos, notta itte laitoon? Näkikö kassa mun taskusnani shamppoopullon, joka ohitti viivakoorit.

Soitin kauppahan ja tunnustin tekoni tai oikiastansa taskulöytöni ja pyysin kassaa laittamahan sen mulle velaaksi johonkin ylähän. Sanoon kyllä sitte heti perähän, notta jos vain mahrollista, niin haluaasin nähärä valavontakamerat. Myyjä oli samaa miältä, notta olis kyllä kiva nährä, kuinka mä sen tein.

Ei, enoo viäläkään nähäny valavontakamerakuvaa, maksanu pulloni kyllä oon.

perjantai, 31. maaliskuu 2017

outoko?

Tuntuuko teistä nottootta joskus vähä outoja tai ainaki erilaasia? Ja mihkä silloon verratahan? Lähiympäristöhönkö? Ja nekö ny sitte olis normaaleja? Oliko muna ennen kanaa?

Ostan aina panaanini melkeen viheriöönä tai ainakin täysin (!) puhtahan keltaasina. Nei saa olla kypsiä. Jos on muutama ruskia piste, niin minen osta ja kotona olevat sellaaset rahtaan töihin muiren syätäviksi.

Omenani ostan haistelemalla. Päärynät varovaasesti nuuhkaasemalla ja koskettamalla pikkuusen sormenpäällä. Mandrariinit (pohojalaasittaan mannariinit) ostan kokeelemalla onko niiren kuari jo löysähkyä. Jos on tiivis kiintiä mannariini, niin minen osta, son karvas. Appelsiiniä en osta ollenkaan, kunei niistä tiärä onko karvahia. Sitruunat ja kreipit jätän nykyään jo kokonaan ostoslistastani poikes.

Jukurttia ostan jukurttikauteni olles meneellään mustikka-varelmaa ja jo etukätehen tiärän, notta voipi jäärä syämättäkin. Menivät rumaaset lopettamahan mun mettä-mansikka jukurttini !!!

Viilikauren olles meneellään ostan viiliä, sitei tarvitte sormeella eikä haistella. Piimästä kelepaa vain Ilimajojen rasvatoon piimä. Kevytmaitua oon oppinu ny juamahan jopa maitojuamankin nimellä, jokoli aluuksi aivan kauhistuttavaa.

Eläköön kokeelunhalu! Mullei sitä oo.

keskiviikko, 29. maaliskuu 2017

liukuva sukupuali

Pualuetoimistoosta huamenia!

Otan kantaa hyvinkin uutehen asiahan (?) nimittään sukupualehen tai sen puuttumisehen. Mikä uus asia tua ny ei varmahan oo, muuta ku mullen. Mulle on aina ollu poikia ja flikkoja, yhteesnimitykseltänsä kakaroota, naisia ja miähiä, yhteesnimitykseltänsä ihimisiä, mummia ja paappoja, yhteesnimitykseltänsä mummiajapaappoja. Toki joku voi syntyä neutrinakin, nottei tiäretä kumpi tuli,  mutta loppuviimeksi sillekkin ettitähän johonain vaihees sukupuali.

Aamulla pualuetoimistoni kuuli teeveestä uuren asian: sukupuoli on liukuva käsite.

Aha. Ja meinaa mitä? No, sehän meinaa...Mitä?

Tytpka, naismies, mumpa. Ny pääsen siihen notta enkunkiäles on ms (mrs, miss), ku ei tiäretä onko tyyppi neiti vaiko naituneiti. Miäs siäläkin on mr, ei väliä onko naitu vaiko jääny iliman. Poika on boy ja flikka girl. Sillä sipuli. Vehkehet jokahittellä niilläkin on ne perinteeset.

Sukupuali on liukuva käsite. Päätän olla tänään miäs. Siten enoo viälä kokeellu. Tai vaikka paappa? Hmm?