Ihana tunne perjantaina iltayöstä, kun löydät kaapista popcornia!

Ei muuta kun popparinalut mikroon ja nuppi kaakkoon!

Unohdat ne.

Vasta ällöttävä haju huushollissa paljastaa, että keittiössä tapahtuu jotain erittäin poikkeuksellista…savu tupruaa mikrosta, joka reiästä! Nappaat kuuman pussin tiskipöydälle, lyöt puukolla pussiin reiän ja lisäsavumuodostelmat ovat ihan must. Hajotettu pussi lavuaariin ja vettä päälle! Tuloksena uusia hajuja. Jäähdytetyt hiillokset roskikseen, ovet ja räppänät auki. Pussi roskasäiliöön. Ilmastointi täysille.

Lauantaiaamuna heräät pää kipeänä kamalasta katkusta ja kurkku arkana räppänöiden yöllisestä aukiolosta. Lauantaina ei nyt muuta tekemistä olisikaan ollut, päivä meni astiakaapin astioita tiskatessa, ikkunverhojen ja pöytäliinojen pesussa, keittiön pintojen pesussa. Josko haju lähtisi huushollista.

Sunnuntaiaamuna vasta saapui lisähoksu ja mikro terassille. Haiskoot siellä. Ei mun olisikaan poppareita tehnyt mieli. Eikä tee vähään aikaankaan.

Mukavaa keskikesänjuhlaa ja muistakaa pysyä poissa vesiltä. Tai jos vesille menette, niin käykää pissulla ennen sitä ja sepalus kiinni!
 

Tytärhän se siinä...suppaa. Jos minäki aloottaasin? Hmm?

Ei näkyysi akasta muuta ku keskivartalosta ylähäppäin ja melasta ylävarsi.

Jokkut vois luulla notton mulla rullaluistimet kintuus ja melon vauhtia. Pohojaluistelua? Voishan Joku luulla, notta oon alakanu vetten päällä askeltamahan. Tai silleen pualinaasesti.
 

Olin voittanu raha-arvalla peräti 2 euroa. Menin R:lle vaihtamahan sen uutehen 2 e arpaan. Sanoon reteesti, notta anna vaan jokin uus. Kotona muistin illalla, että hitsit, jos siinä arvas onkin jokin isoo voitto. Ei muuta ku raaputtamahan. Ei löytyny kukkarosta kolikkuakaan (jos ei paperisiakaan). Piti alakaa raaputtamahan sellaasella ostoskärryn poletilla...noh, olipas ouron näköönen arpa. Raaputin poijan kuvaa (ja luatin siihen, nottei ny mikää poika oo päävoittona, en ny niin kamala puuma oo), raaputin jenkkipussin kuvaa, raaputin tekstiosaa, raaputin Läkerolia... mitään raaputuksen tuloksia ei ilimaantunu! No jo on kumma arpa.

Käännin arvan toistepäin, josko olis jokin seliitys...soli mun hammaslääkärin aijanvarauslappu.

On erittään ihanaa, ku jollakin muullakin on tämmösiä kasoja. Toki tämä kasa ei ole mun, se on yhden Annen. Annen käsityökopasta näkyi sievä pussukkainen, josta pilkisteli yhtä sun toista. Niin tivihisti, nottei Anne tienny oliko pussukas saksia vaiko eikö. Ei muuta, ku pussukan sisältö pöyrälle, oli sakset följys. Tommonen saalis sieltä pirahti esille; oli tikkuvartahia, virkkuukoukkuja, silimukkamerkkejä, silikkinauhoja, kanttinauhaa, tyhyjiä puikkopakkauksia, mittanauhaa, jämälankapalluroita, kynä, vaikka mitä. Eikä kasas ollu ku yksi roska! 

Tuijotin kasaa ja sanoon, nottet kyllä saa nuata takaasin tuahon pikkupussukkahan! Sai se. Ja se laitto ne jopa pystyppäin somasti järjestyksehenkin. Anne oli eräänlaanen ahtaaja, ahtauksen mestari.

Ny ne meinaa kiältää pillit, kertakäyttöhaarukat ja -veittet, lusikat, muavipussit ja vanupuikokkin. Minen oo yhtäkään valtamerta saastuttanu enkä liioon haurannu muavia maahan. Syytöön moon ja ny vaan orottelen uusia vanupuikkoja. Varrella millä? Kuka tiätää. Vähä meinaan ny hamstrata vanupuikkoja.

Sanoovat, notta pian on meres enee muavia ku kaloja. Syytöön mä oon tuahanki.

Joku kerto erellisen postaukseni yhteyres, notta josko toimittelisin, mitä sain postista ja siltä söpöääniseltä poijalta. Sus sano muuten hyvin, notten moo mikään puuma, moon jänis. Puhelinmyyjä sai taas kiinni.

Sain postista reitittimen ja orotin mokkulaa. Yhyren läppärin sain nostettua langattomahan verkkohon, pari päivää se jakso, sitten loihe lausumahan, nottei pysty lataamaahan enää mitää. Okke. Soli sillä selevä mullekkin. Ku tarpeheksi kauvan mulle ryppyyllähän, niin yks kaks on pää vetävän käres. Työhuanehella olis pöytäkones, mutten viitti kokeellakkaan toimisko tää reititin kellaris.

Ny mullon käytös vuaren viis miniläppäri. Menettelöö. Oon sanonu sillen, jos ei oo niinku mä orotan, niin ostan uuren, notta sen paikkaa on ny sitte kysytty.