keskiviikko, 15. helmikuu 2017

ei katto aikaa eikä paikkaa

WP_20170212_16_25_13_Pro.jpg

Kakkahätä ei katto aikaa eikä paikkaa. Hilja, 10 kk, kiipes isoveljen pulupeetille kerhorepun taa, (isoveljen, joka toivotti ystävänpäivänä omalle mummalle ja paapalle Hyvää Joulua). Ei sitä kunnon yksinkävelyä viälä tarvitakkaan, riittää kun onnistuu peljättelemähän äitiänsä kiipeelemällä!

Kyllä nuan korkialla nuan piänelle tuulitukka-flikalle jo hätä tulookin.

maanantai, 13. helmikuu 2017

tarkistin vain

Nasu tuli takaa Puhin vierelle.
”Puh!” kuiskasi hän.
”No mitä?”
”Ei mitään”, sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
”Tarkistin vain että olet siinä.”

Hyvää Ystävänpäivää jokaiselle yhdessä ja erikseen!

torstai, 2. helmikuu 2017

rasismia

Ajatella. Nii-in, ajatella. Joskus mennä muinoon tuli tv:stä ohojelma Ihmemies MacGyver! Muistaako te?
Ja ny se alakaa uurelleen. Toki uusin pääosan esittäjineen. Olikohan se Nuori Ihmimies MacGyver? Jääköhän siihen ny jokkut koukkuun niinku mä mennä muinoon?

Minen meinaa ny alaata kattomahan. Muston tullu rasisti. Minen tykkää enää kattua elokuvia, jois on vain nuaria komioota ihimisiä.

Tämä oli eka myännytys...vinoolle ja huanoolle peiliille ja räystäsvuaroolle.

 

keskiviikko, 25. tammikuu 2017

Nukkumatti petin alla

Muistelin täs omien lapsien lapsuusaikoja. Muistan, kun mun ja Mariannen piti päästä hyppöölle paikallisehen ravintolahan ja sain luvan lapsen isältä lähtiä, jos saan tyttären nukkumahan. Se oli aina yhtä takkua sen nukkumahan saaminen, notta kattoon paremmaksi olla vähän eres avuksi ennen hippailtaa. Mutta mitä kukkua, tytär kait vaistosi, notta äiti meinaa livetä het, jos hän nukahtaa.

Sitten Marianne päätti kokeilla sen nukuttamista. Meni tunti, meni pualitoista...sitten Marianne tuli makuukammarista poikes flikka följys ja sano, nottei se nukahra! Kysyyn, mitä sä sille kerroot, kuulin sun puhuvan?

Oli kertonu kuinka nukkumatti orottaa kaapin takana, että Annamaria nukahtaa. Ami oli kuiskannu, notta ei se mahru kaapin taa. Marianne oli sitten kertonut, että nukkumatti orottaa sängyn alla...

Ei ihimekään, kun ei flikka nukkunu! Rupia ny itte nukkumahan, jos joku on sängyn alla!! 

maanantai, 23. tammikuu 2017

perfektionististä toisehen äärilaitahan

Oon kattonu Hercule Poirotti elokuvia ties kuinka monennen kerran. Oon havaannu ittesnäni kuinka intentiivesti katton miten Hercule käyttäytyy. Son perfektionisti aivan siältä äärilairasta. Jokaanen esine on täysin omalla paikallaan, rusetti ja viikset niin viimmeesen päälle ojennukses ja samoon kaikki muukkin vaattehet. Mihinään ei loju turhia eikä ryttyysiä juttuja.

Johonakin elokuvas esiintyy salapoliisiromaanikirjailijatar Rva Oliverkin, jonka miällän itte Agatha Christieksi. Ihaalen sitäkin, se syää omppujaan autosnaan ja viskoo klasista raarot pihalle (ompunraarot) tai purottaa apukuskin pualelle laattialle. Apukuskin istuun on täynnään muistiinpanovälinehiä, käytettyjä nenäliinoja ja ties mitä sattuu.Suloisessa sekamelskassa.

En tiärä kumpahanko mun teköö miäli samaastua. On ollu havaattenivani notta molempihin. Toki Rva Oliverina tairan elääkkin iliman kirian kirioottamista mutta niinku päällisin pualin oon justihin samanlaanen ku se. Toki ompunraarot laitan piojätteesehen. Mutta muutoon on tavarat ja langat sekamelskas.

Kaipaan huushollihini Herculea palvelijoineen asumahan eres pariksi viikoksi, elikkä tekisin Herculesta ittelleni ammattijärjestäjän. Ja mä saisin jatkaa eloani Rva Oliverina.