Sitä kulukaa voi kaatua omahan näppäryytehensäkkin. Ei trenkää ku laittaa puhelimehen nimen kohtahan esimerkiksi Varo Sinikka, Varo Reijo (nimet on muutettu, notta niinku turha alakaa miättimähän)..varo....ihan vaan sen takia, nottei niihin puheluuhin tuu vastatuksi kovin useen eikä ainakaan silloon, kun sullei oo kertakaikkiaan aikaa maratoonipuheluuhin.

Eileen illalla soi puhelin ja soittaja oli Varo Kreeta. Noh, minähän en suinkaan vastannu. Varoin. Nukkumahan mennes alitajunta kolokutteli, notta kukas sitä soittikaan illemmalla...Jestas sentähären, molin orottanu Kreeta Varon puhelua ja pyytäny oikeen soittamahan! Kyllä hävetti. Minen voinu soittaa enää klo 22.30 ja seliittää. Varovaasesti laitoon vain tekstarin.

Kuinkas se menikään:"Varo vähä, mitä sä toivot, sä voit saada sen." Vähä varovaasesti sanottuna melekeen samanlaanen varojuttu.

Onko sulla aina vesipullo käres följys? Seurakkaapa vaan nuaria tai nuarenpualoosia ihimisiä, varsinkin naispualisia, niillon aina toises käres vesipullo ja toises älyllinen puhelin erilaasine mobiiliohjelmineen. Toki useemmiten kesällä se vesipullo on, olis nolua, jos kuliettaas jäätynyttä pulloa.

Minen oo sitten nuaria vastahan mutta miälenkiinnolla seuraalen, miten mailma muuttuu Eskoseni. Useen multa tiarustellahan, notta enkö tee sellaasia hanskoja, jois olis vain peukunpäät poikes, hanskasta siis. Kysyyn, että miksi, mitä teet talvella sellaasilla? Kulkies pystyys kuulemma toimimahan puhelimen kans. Kehootin hommaamahan samantiän sellaasen kaulurin, notta pää pysyys tervehesti pystys kävelles. On krupille tosi rankkaa, ku kävelytyyli on pää alahan päin roikahtava ja toinen käsivarsi ojennettuna eres ja kämmenellä niinku näkkileipä.



Yhtehen aikahan uhkaalin, notta otan laukkuhuni vanhan lankapuhelimen, jonka tällään pöyrällen kaffilas taikka kokoukses, välillä nostaen luurin korvalleni sanoen muita kattoen viahkosti hymyyllen, notta mun pitää ottaa tää (puhelu).

Nyt voisin tällätä vaikka kolomen litran emalisen taikka pläkkisen kannellisen hinkin (kannun) käsivarrelleni ja välillä siamaalisin siältä vettä pillillä taikka sellaasella piänellä kastikeskauhalla. Panisin paremmaksi. Pitääsköhän pyytää meiränkin pikkukuntahan oikeen julukisia ulukohyysiköötä, eihän sitä muuten seleviääsi parista kolomesta litrasta vettä kauppareisulla? Ei litrastakaa.

Oikeen mä peliästyyn notta tulevaasuures ajokottikin olis vain puhelimes. Rupiaa tuntumaha siltä, notta mutkin laitetahan ruatuhun.

Mikäs se yks kaffi ny onkaan? Take away, onneksi tyäpaikallakin on kaffinkeitin. Olis kamalaa kulukia kylillä paffikupis kaffia, sei olisi mihinään muualla ku riveelillä

Jourun toisinaan olemahan koulutuksis mukana. Vanhemmiten, siis ku mä itte oon vanhentunu (ei sitä niinku isoosti huamaa. Kuka nauro??), mua on alakanu ottamahan isoosti päähän kouluttajien puhetyyli. Non toki kaikki mua nuarempia, itte kun oon jo ens vuanna eläkkehelläkin. (Missä muualla?)

Niin, mua on aikoonansa opetettu, ku rupesin puhetyälälääseksi notta sanat tuloo painottaa oikeen. Ensin opeteltihin oman nimen sanomisella. Se oli opettavaasta. Yks sano aina olevansa LiiSA LuhTALA. Eli painotti lopputavuja. Sei uskonu sanovansa väärin. Sitten sen sanomiset äänitettihin ja soli aivan hiliaa ja sano, notta miten miten tua kuulostaa niinku olisin kauhian epävarma. Lopulta se oppi sanomana LIIsa LUHtala.

Niin, mitäs mun piti toimitella. Niin, ny nua nykyyset nuaret toimitteloo, notta ....  seuraavaksi teette sopiMUKSEN...ja ääni kohuaa sanan lopus. Sehän olis, notta... seuraavaksi teette SOPImuksen. Vaikiaa on vähä seliittää. Vimpaksi mun jäi miäleheni opetuskerrasta se, notta kouluttaja puhuu väärin.

Tästä oli kerran teeveeskin juttua, yks vanhempi opettaja ihiminen (ei siis elään) sano, notta nykynuoret ovat oppineet puhumaan väärin. Syytä siihen ei tiedetä. Mä aivan hämmästyyn, notta enkö mä ookkaan pilikun...sellaanen!

Kouluttaja puhuu väärin. Minen opi mitään.

Mullon ny alakamas sellaanen kokemus, jotei mullen tuu toista kertaa elämäsnäni. Son myyntinäyttely täälä Villavintillä. Moon melekoosen ja pikkuusen otettu ja silleen hilialleen niinku täpinööskin. Jää sitte (lankojen lisäksi) kakaroolle kerrottavaa.

(nämei oo luannos näin hailakoota, minen osannu sammuttaa aurinkua. Ai joo, olis voinu ottaa vaikka salaman poikes. Kamerasta.)

Siinoli teillen ny pläjäys. Ennakkopläjäys. Jonkunlaanen otanta.

Tätä moon ny ainoonu, nottei oo oikeen keriinny sanua kissaakaan muutoon ku pitkähäntääseksi elukaksi.

Onko sinulla älypuhelin?

Tunkeeko puhelimennäytöllesi postaustulvaoksennusta? Onko näytölläsi usein jokin mainos? Jos joku kirjoittaakin enemmän kuin kaksi lausetta, jaksatko tai viitsitkö lukea sen? Et viitsi. Harva viitsii. Kaiken tulisi olla heti tässä ja nyt, kertaheitolla hahmotettavissa. Joten saan varmaan jo tässä vaiheessa sanoa, että kiitos, kun luit tähän asti. Iso kiitos niille, jotka lukevat loppuun asti. Teitä on vähemmän.

Naamakirja on monelle älypuhelimen käyttäjälle just sopiva, kun tykkää lukea nopeasti ja lyhyesti, että ”kyllä on kuuma” –postauksia tai että ”olen täällä paikassa nyt tänään”. (Asuntoni on siis tyhjillään, mutta ethän viitsisi mennä sinne tekemään pahojasi?).

Piti oikein miettiä, miksi suorastaan inhoan nykyajan älypuhelinta. Ykkössyy on se, kun pääsääntöisesti jokaisessa ryhmätilanteessa ihmiset nostavat puhelimensa pöydälle seuratakseen, mitä joku nyt just postasi. Se Joku Muu on siis tärkeämpi kuin se, joka istuu kanssasi saman pöydän ääressä. Tai ainakin se on käsissä, jos ei ole pöydälle asti nostettuna.

Toki jos sellainen minulla olisi, niin eihän siihen tarvitsisi ladata esim. naamakirjaa. Olen siis bloggaaja ja naamakirjan käyttäjä. En muiden sovellusten. Jos olisin ladannut älypuhelimeeni sen facebookin, niin hermoni eivät kestäisi sitä ”okennustulvaa”, mitä siihen näytölle ilmestyisi aina mainoksineen, kun joku postaa jotain.

Olen monissa käsityöryhmissä mukana ja on niitä naamakirjaystäviäkin jo kertynyt vuosien aikana melkoinen klaani. Eli postaustulva olisi melkoista pienehkön puhelimen näytöllä. Sitten minun tulisi mahdollisesti suurennella kuvaa sormillani, jos haluaisin nähdä lisää kuvasta tai suuremmassa koossa tai haluaisin saada ohjeesta selvää. Ja siihenhän ei minusta olisi! Olen siis vankkumaton suurehkon tietokoneruudun ihailija ja käyttäjä.

Mitä ihmettä minä tekisin älypuhelimellani? Soittaisin ja tekstaisin niin kuin tähänkin asti omalla karvalakkimallillani.