Vanhoosta cd-levyystä Anneli teköö vaikka mitä, enää niitei tartte laittaa vain ryytimaalle linnunpeljätiiksi.

  Nyt tehrähän vinyylilevyystäkin esim.kulhoja! Kellojaki niiston tähän mennes tehty.

Sain Pa ve Maij jasen vinyylin Ja-non...ensin mulla sukkahousut pyäri jaloosnani, ku tajusin, että melekeen historiallisia vinyylilevyjä laitetahan uunihin! Minen saanu tätä hyvin valokuvatuksi (no, sei ny ollu mitään uutta) mutta tämä on kulho! Karkkien säilytyspaikkana sei oo kuulemma hyvä, karkit ei pysy siälä. Ensin ihimettelin, notta pitääkö sinne ny jotain pikkuruusia pyöriöötä pastillikarkkia laittaa, ku pohojas on reikä mutta sitten tajusin hetikohta, nottei siälä esimerkiksi mikkään suklaaset paperipäällysteesetkään pysy. Kokemusta on...

Pyry oli käymäs. Kauhia osaamisvimma oli päällään! Löysi kätehen kiapautetavan heijastimen, sellaasen joka napsahtaa pyäriäksi, kun sen on ensin laittanu suaraksi. Mutta piänis käsis ei sellaasen suaristaminen niin vain onnistunu ja näjin kuinka poika yritti pinnistellä, nottei hermostu heti ekan suaristamisen epäonnistumisen jäläkihin...lopulta se heitti sen käsistä pois ja sano, Pyly ON PIENI, ei voi osata!

Äitinsä nosti katseensa lehdestä ja sano lakonisesti, notta nyt varmaan mummakin ymmärtää, miksei Pyrylle ostettu vielä suksia ja luistimia tälle talvelle. Mumma tajusi. Poijan olis pitäny heti osata luistelu- ja perinteeset hiitotavat ja kaikki luistinkuviot ja kolmoissalkkovit. Paree mummanki miälestä on orottaa ens joulukuuhun.

Unohrin sanua äitillensä, notta muistaako se, minkälaasta elämööntiä se piti, jos ei heti pikkuusena onnistunu nojapuilla, ku ei tahtonu viälä pituuskaan niihin asti riittää? Muistaako kuinka hermostu, ku ei ekalla kertaa pysyny käsilläseisonnas 3,5 vuatiahana? Mumman pitääki ny valaasta asiaa. Ei se omena tosiaan kovin kauvas puusta putua.