Omatunto kolkutteloo meleko useen, ku vapaa-aikaa on olevinansa niin vähä, jotta ehtis tapaamahan kaikkia haluamiansa lähi-ihimisiä mennen tullen ja palates. Niinku ny omaa vanhaa äitiäkin, se orotteloo meitä melekeen jantusjaloon käymähän.

Miätiin eileen pitkähäni kyseestä asiaa ja päätin pitää tyttärieni kanssa palaverin heti lähitulevaisuures. Sanoosin niille, nottei mua sitte tartte hypätä alvariinsa kattomas, jossen mä oo kerran mihkään karonnu. Notta ajattelen pysyä paikoollaani nätisti ja märäntyä taharaanen liivihames päälläni kaikes rauhas, aivan omia aikojani. Lankakerieni keskelle, kiriojeni sekahan.

Mutta sitten muistin mun ja Akan keskustelua, ku puhuumma vanhenemisesta. Jotta mustaha tulooki häirikkömumma, hörhöeläkeläänen, vanhaankorin kauhu, seurakuntataloon kapinallinen, askarteluterapian pahin painajaanen, voimakkahasti kantaaottava tualijumppalaanen ja ikääntyneiren kerhon paise.

Lykin jokaasen rollaattorin pillanpäreiksi ja teen netis alituusesti valituksia niiren valamistajille ja sitte aina seuraavalla viikolla mulla oliski uus rollaattori pihas orottamas aaltopaffihin käärittynä. Voisinki alakaa isoona rollaattoritehtahan koeajajaksi. Sateella testaasin renkahien kummien pitua ja auringonpaistehella niiren käryämistä asvaltilla.

Mummat rulettaa! Paapat vaviskaa! Old age sucks!