Kuningatar Elisapetti II on aloottanu tyäuransa jo vuanna 1952 ja jatkaa viäläkin...voi kauhiaa. Minoon ollu ny tällä viikolla vähä vattakipuunen ja sitä mukaa melekoosen saamatoonkin. Eilisiltanakin menin kuumemittarin kans petihin, sain siltä luvan lukia ja lukia ja nukahrella. Lujin Tuamas Kyröön miniän kertamakuulta ja melekeen loppuhun asti Pancolin krokotiilin keltaiset silimät. Ny siälä orottaas vuaren mutsi -kiria, jonka hankin tyttärelleni. Uskaaltaskohan sen lukia itte ekaksi, jossei sivuja kääntäisikkään loppuhun asti, niin ei kirianselys niinku sitten paliasta, nottoon lukenu.

Mistähän mun piti toimitella? No, oon mä saanu vähä aikaaseksikin, moon teheny räsymatoosta tyynyjä
.






Osas on sisällä sitä kauhian sähkööstä styroksirouhesta, joten enää halua nähräkkään eikä mun vanha imurinikaan.

Mistähän mun piti toimitella? Niin joo, siitä enkun kuningattaresta, jokon ollu töis jo vuaresta 1952, eikä oo puhunu mitään loppuhunpalamisesta tai tympääntymisestä. Montakohan lomapäivää se tianaa kuukaures?

Piti mun puhua kaasuttamisestakin. Antaa Aarolffin maata ny rauhas ja huanosti, puhun Pohojammaalla teheryystä röyhkiööstä asuntomurroosta. Ne on tehty yäaikana ja taloonväki on jatkanu uniansa muina miähinä ja aamuhun mennes on päästy erohon monesta turhasta tavarasta. Jotenki kauhiaa, notta vaikkolis ovet lukus ja klasit säpis, niin joku tuloo ja kaasuttaa sut hyvähän unehen. Kerranki nukkuus aamuhun asti heräämäti suren hetken aikahan. 

Siitä tulikin miälehen, notta pitääs mennä ny kattomahan Tyylivarkahia tv:stä.

Vatta on jo vähän parempi ku eilisiltana. On hyvä, ku on sellaanen pyäriä ihiminen, niin tiätää kumpi on kipiänä; vatta vaiko selekä.