Meitä oli seittemän komiaa naista korkianpaikanleirillä  mennä viikonlopulla ja kattelin niitä kuutta muuta, ku olimma ulkoterassilla (vain) kaffilla. Niillä kaikilla oli korkkokengät, jonkin asteeset koroot oli jokahittellä. Paitti ei mulla. Mullei oo oikeen pankkitiliiskään enää korkoja ja ne jopa käveli sellaasilla. Ne aijat on takanapäin, ku meikäläänenki mennä viuhtoi 11senttisillä töis eestaas, kopinan vain kiiriessä perässä, niinku kauhavalaasilla hävittäjillä.

Ne oli jotenki silleen naisellisen näköösiä, ku noli sellaasis kengiis. Mei tarvittu kävelykenkiä, ku mei kauheesti kävelty, aluuksi vain autolta sisustusliikkeesehen ja takaasi kantamusten kans. Päätin siitä paikasta, notta minen anna katkennehelle jalaalleni periksi, sen on opittava olemahan uurestaan jalaka, korkkokengilläki jalaka. Kuus muuta käveli koroot kopisten ja musta kuului joka askelehella lätsähdys. Minen tuntenu ittiäni oikeen miksikään, korkeentaan muumimammaksi.

Maanantaki aamuna heti kotona ettiin kesällä ostetut ihku-uuret kengät ja laitoon tyäpussihini ja otin kaarderoopista pisimmät pitkät housutki (mulla nekään ny niin kauhian pitkät voine olla). Töis laitoon kengät jalakahani ja alootin hitahan patistiini-kävelyni kiiltävällä laattialla. Soli kyllä varmahan näky, jokaanen huamas, notta jotain erikoosta oli alakamas. No, jossei heti nähäny, niin ainaki kuuli. Kopina tuli ereltä nurkan takaa palio ennen ku mä.

Pirin niitä korkkokenkiä kokonaasen aamupäivän ja kävelin ku kana palanuhisilla jaloolla. Mikään ei ottanu luannistuakseen. Lopulta aloon kiärtää kopiokonehelle paperivaraston kautta, nottei asiakkahakki nähäny ja kuullu, notta jotaki sille on tapahtunu korkianpaikan leirillä, ku nuan huanosti kävelöö. Sitte mulle riitti kertalaakista naisistelu ja hianostelu, ku just sen loukkaantunehen jalaan korkko teki viistoliikkehen sisälle päin ... solis ollu kankiemmalla menua se!  Kankiempi olis kaatunu ja katkaassu taas jotaki.

Naiseuttani kesti kokonaaset 3 tuntia. Kävelin suaraa päätä pukuhuaneesehen ja sanoon korkkokengiilleni, notta teirän päivät alakaa olla luetut.
Minä otan nua palleriinat, jokka on mun kans tullu yhyreksi.