itiepv%20034-normal.jpg

Osa virkkuukoukkuvarastostani. Kaikki isoot ja tooosi piänet koukut on purkis. Ja nekin virkkuukoukut on purkis jemmas, mitä kokoja on täs pussuuses aina saatavilla. Joka kerran, kun ostan uutta koukkua, kuvittelen ostavani just sen kokoosta, ku mullei oo. Ja joka kerran epäonnistun. Ja joka kerran puutelista on hukka nimises paikas.

Oon kattellu tosi vanhoja valokuvia sillä silimällä, ku syntymäpitäjäni kirjahan kerätähän valokuvia vanhoosta autoosta, moottoripyäristä, kuarma-autoosta ja kulukuvälinehistä ymv. Aika hyvin oon löytänykkin, vaikka osa kuvista on tyysti palanukkin äitini syntymäkoron tulipalos.

Ny sain pyynnön ja ehrotuksen kiriottaa paapastani muistelojutun kyseesehen teoksehen. Miätin asiaa.

Oon aina kuvitellu, notta kaikki omaelämäkertakiriat, henkilöhistoriakiriat ja muut historialliset jutut on silikkaa faktaa. Ny mä heti tajusin, ku ehrotettihin kirioottamista, notta ei ne kaikki oo täyttä totta, aina joukkohon vilahtaa kirioottajan omia tuntemuksia ja muistoja. Muistoja, joita ei koskaan kaikki saman asian muistajat muista samalla lailla. Kynnys kirioottamisehen kasvo heti aika korkiaksi.


Alakuillan uutisis sanottihin eileen, notta:" Tänään tässä näkemiin."

Tänään tässä näkemiin.