IMG_3139.jpg

Messut lusittuna. Katajan Jannekin varmahan menny jo kotiansa. (Ei se meillä ollu.) Väsyä poistelen. Pakkosiivouksella. Huoh.

Niin, aamulla unenpöpperös päätin olla ajattelemati messupakaassiien purkua, mallinukkien viäntiä varastohon jne., kaikkia sellaasta...huakaus.

Avasin teeveen, siälä aamutv-täti sano iloosen pirtiästi uutisten jäläkihin tulevan merkkooksesta jotain. Ajattelin tosi aamukankioolla aivoollani (on mulla sellaaset, vaikkei uskoosi) kattua sen osion, jotta olisko keksitty jotain uutta plakiootavaksi vaikka huiviihin.

Istuun funkkisaikaaselle nojatualilleni...kuppi höyrys käres ja haukkasin samalla maksamakkaralla ja kalakkunaleikkehellä päällystettyä mautoonta kluteenitonta leipääni.

Aamutv-täti haastatteli merkkooksen asiantuntijaa, jokoli voittanu jonkin mestaruurenkin. Minen meinannu pysyä kärryyllä sitten yhtään. Miten niin pepun ei välttämättä tartte olla isoo, jos merkkaa? Kuntoakin vaaritahan, kuulemma rankkaa reisillekkin? Provosoivaakin? Rivua ei oo eikä härskiä? Höh? Häh?

Maistelin voikkuleipääni ja hörpin kaffia, notta tästä taitaa tulla torellakin jotakin uutta merkkooksihin. Pitääskö munkin alakaa merkkaamahan huiviihini jotakin. Hmm? Isoo peppukin reisineen olis jo omasta takaa.

Sitten yks kaks se palakittu merkkooksen asiantuntija nousi seisomahan, musa alako soimahan ja samas sen pua oli teeveeruutuhun päin pikkuusis pöksyys!

Mitäh?!

Siinä se sitten heilutti pyäriää pyllyänsä musiikin taharis pualelta toiselle, kiakutti etehen ja taakse, vinkiää vauhtia, notta aivan alakas mullakin ottamahan luntioomihin kipiää ja umpisualta pakottamahan! Pakaransa vaan heilahteli niinku olisivat ollehet irtonaasia osia muusta krupista!

Pärskähytin maksamakkarakalakkunat rinnuksilleni.

Vai merkkoosta! Puan heiluttaja olikin tverkkauksen ammattilaanen. Kaikkia sitä kans, sanoos kateellinen.

Tverkkoosta. Paree pysyä merkkoos. Anti olla. Säästän vain luntioomiani.