Kovaa sekin kuulemma oli, ku ruaka oli kortilla mutta kovaa sekin on, kun puulta maistuu. Pettua leivässä. Vai mitä Akseli?
Molin kaupas kesähepenis ja palleriinoos...heti herelmätiskillä jäin suustani kiinni. Toki en siihen tiskihin tai mihkään panaanihin vaan yhren toisen asiakkahan kans suusanallisesti. Sitten samantiän samaasella tiskillä toisenkin kans alootimma lausehien vaihrot. Sitten pääsinki jo seuraavalle tiskille ja tutkaalin kanankikki -paketteja ja siinäki jäin suustani kiinni hyllyä täyttävän myyjän kans. Täs vaihees tiäsin jo, notta reituuseni on ihan jääkalikat...
Siirryyn jukurttihyllylle ja se eka ihiminen, jonka kans oltihin jo herelmienkin kohoras juttuusilla, tuli siihen uurestansa. Kävimmä vilikkahan keskustelun eri jukurttilaaruusta. Maitohyllyllä mun hampahakki jo vähän kalisi. Ja sormet oli kohomees.
Sitten plokkasin jätskipaketit kärryyhini vaikka jalaanpohojakkin oli jo aika turrat.
Seuraavaksi menin musahyllylle ja elokuva -hyllylle. Joo-o, mä tiärän, notta mulla on useen jäätelyä kärryysnäni, ku joraavun tutkaalemahan elokuvahyllyä. Ei vaan mee järkeheni, notta ensin sille hyllylle ja vasta sitten jätskialtahalle.
Kun pääsin kassasta erohon, olin ihan varma, notten saa pökätä reisiäni yhtään mihkään...niin olivat hameheni alla aivan jääkalikkoona. (Oliskohan ne vaikka ohentunu, jos olis pinnalta jäätä ropissu?)
Kaupasta pihalle tultuani, tuntu kuin olis kävelly huanosti lämmitettyhyn saunahan, niin oli lämmintä ja kostiaa. Reippahasti verin Mumma GT:ni, mummavainaan fillarin, telinehestä ja asettelin puani varovaasesti istuumelle, kun sekin oli mun miälestä jäätyny kaupas. Puani, ei istuun.
Sitten ajoonkin kotia kummallisesti klonksuen ja takapyärän pitäes kurjaa ääntä...mutta luantoni ei antanu periksi taluttaa fillaria...ajoon tyhyjällä takakummilla, keriillä kotia. Oli kuriaa ajaa ja vähä raskastakin.
Osuuskaupan kohoras huusin yhyrelle miähelle, notta turha huutaa mun perähäni, nottei pyäräsnäni oo ilimaa. Tiärän ja kuulen sen hyvin ittekkin.
Ja sitten jäätynehien reisien ja jalakapohojien jäläkeenen yä...en oo koskaan, EN KOSKAAN, kokenu yhtä soittoa 6 (KUUSI) inhottavaa "suanenvetoa", lihaskramppia!!! Vuarootellen kramppas pohkehia niin maan perustehellisesti, notten tiänny purenko täkkiäni vaiko käsivarttani (en ulettunu pohkehia puremahan). Meni aika kauvan ennenku krampit loppu ja pääsin laittamahan kiäleni alle merisualanokaretta. Huakaus. Ei meinannu järkeheni mahtua, notta ku yks kramppi meni poikes niin seuraava alakas. Ei keriinny palio tointuakkaan niiren välis.
Ny merisualapurkki saa jäärä yäpöyrälleni. Viälä monta kauppareisua on erespäin kesän aikana, kesähepenis.
Ja Harri tuloo hakemahan mun fillarini pyäräkoriaamollensa. Paappani oli pyäräntekijä ja -korjaaja...ja tyttärensä tytär ei osaa itte vaihtaa kummia saatikka paikata niitä. Viäläköhän kummia paikatahan?
Kommentit