Ei kai te luullu, notten ostellu mitään käsityämessuulta? Oikiasti en ostelekkaan mitään (nonniin Akka, suus kii), mutta ny rookasin ihkaelävän knappikauppiahan. (Toki ei ne muukkaan knappikauppiahat oo kuallehia olleet.)  Sen kans tulin heti mukavasti juttuuhin jo ennen ku hoksasin kysyäkkään mitään hinnoosta knappia plaratesnani. Seinäs sillä luki, notta 10 - 20 snt kipale. Yritin hyvällä laskupäälläni miättiä, notta tarvittenko tosiaanki lisää knappia, ku osa on jo kaapis imurin pölypussis orottamas siivuamista. Mutta ku se sano hinnan, niin kysyyn, notta ookko oikiasti tällä osastolla töis? Sitte mulle tuli miälehen, notta pitäähän mun ny imurilleni tuara tuliaasia! Vähän niinku namiskaa. Sen letku on aina vain kuivumas narulla, kyllä mä sen siältä alahan nostan joku kuukausi.

Tua Teekoon tekemä nätti kulho on täynnään knappia, mutta tua Riihimäen klasipurkki on jonkin verran vajaa. Siis ei sialunelämältään vajaa vaan knapiista. Onneksi en nostanu aamulla lähtiesnäni sitä viiren litran isua klasipurkkia pöyrälle orottamahan tai en ny ainakaan laittanu sitä tyhyjänä reppuhini ja sanonu knappikauppiahalle, notta tämä täytehen.

Pakkohan mun oli knappia ostella, minen kehtaa sanuakkaan, mitä mä näistä maksoon. Kaikki knapit ei oo mustia, ne näyttää vaan tuas mun kuvas tummanpuhuvilta. Son aamutuimiin otettu, notta jäläkikin sen oloonen.

Ny on taas, mitä purotella laattialle ja antaa imurille syätäväksi. Pitää vaan muistaa sanua sille, nottei näitä saa hotalehtaa, minen alakaa joka kuukausi sen letkuja pesemähän. Se pian sitte sanoos musta, notta son tottunu puunaamahan.

Pakko tunnustaa, notta täs on pualet mun hankkimistani knapiista, toiset pualet vei pikkusiskooni; se lyhyt ja pyäriä. Notta arvaakkaa vaan, miten salaasesti mä hipsiin messuosastolleni (olipas hiano sana) knappipussini kans.