Mustan Linnun Riku oli tehny mulle (tai musta) tämmösen Huolehtija -patsahan! Murehtijaksi mä sitä kutsun, en Rikua vaan patsasta. Mä oon kuulemma sellaanen huolehtija, tierä sitten. Mulla on aina syrän mukana, mihkä mä meenkin, laukku täynnään apuja muillekin jaettavaksi ja taskuus ny varsinkin jotakin yllätyksiä, tukka korvien takana ja rillit nenällä keikkuen.



Taskuja ja knappeja mun kletuushan ny aina onkin. Riku ei varmahan ollu uskaltanu teherä patsahasta täysin mun näkööstä, teki tällääsen pitkän ja hoikan! (Se tiätää, miten mä näjen itteni sieluni silimin ja unisnani?) Oikias käreskin on jotain tavaraa...lenkkimakkara?



Eileen oli puutarhoos avoonten ovien päivä. Mä olin koko päivän kotona, jantusjaloon orotin ihimisiä kattomahan mun kukkapenkkejäni! No joo joo, liioottelin, mullei oo ku yks kukkapenkki, jonka vesikouru halakaasoo kahreksi. Mutta liiootteluusta hualimati kukaan ei tullu kattomahan. Olisivat nähnehet kuinka 30-60 senttiset auringonkukat oli yhtä pitkiä ku mäkin, melekeen 160 senttisiä.

Ku ei voi enää uskua siämenpussin tekstiihin kasvien pituuksista. Arvakkaa vaan kuinka moon joutunu piäntä penkkiäni harventamahan. Siis taimia. (Yhyres kukkapenkis ei ny oo mitään harventamista.)  Ekan kukan leikkasin heti vaasihin ja kiskaasin paksun pitkän vartensa pois penkista...pualet penkistä tuli juuripaakun joukos! Mun piti pari muuta auringonkukkaa oikeen painaa paakkuuneensa takaasin penkkihin, nekin nousi myätätunnosta kans ylähän. Ny ne seisoo penkis aika reilusti roikottaen isoja lehtiänsä. Ottivat nokkihinsa.


Huamasittako kameran löytynehen! Se oli tyäpöyrällä, kun sen tyhyjäs niin...siälähän se! Pöytä sekä kamera.