Mulla on palio laukkuja, eri kokoosia ja eri käyttööhin tarkootettuja ja useen tuntuu, nottei viälä koskaan oo löytyny sitä yhtä tai kahta ainuaa ja oikiaa. (Heh, niinhän se on ihimisillä mones muuskin asias täs elämäs.)

Yritän aina jättää kamman ja silimäklasien pyyhkimisliinan joka laukkuhun, muut tavarat poistaen, ku jemmaan sen orottamahan uutta tulemista ja käyttöä. On niinku saantosaalihilla ja aina paikalla tärkiät tavarat. Ei tarvitte mihinään kiiruhus alakaa ettimähän ja tukkia isua 15 sentin päähariaa 10 sentin laukkuhun.

Voitta niinku arvata kuinka palio mulla on kampoja ja silimäklasien siivousliinoja! Minen kuitenkaan suinkaan kerää niitä.
No, täs yks ilta havaattin elokuvihin lähärön päähän, notta, ihanaa mulla on tälläänenki huavutettu pikkulaukku! Tuumasin, notta otanki tämän joukkohoni, on sen vuaro ulokoolla.

Iloni oli suunnaton, ku laitoon sinne kukkaroni, ku kivasti krapaji kamman kans jokin laukun pohojalla. Suklaasia Kaffinpapuja! Tiärättehän te ne sellaaset, joita myyrähän laivallakin ja on kaupooski. Sellaaset hyvältä maistuvat kaffinpavunnäkööset ihanuuret!

Vähä ihimettelin kuinka molin sellaasia jättäny syämättä ja viälä iliman suajapussia jättäny laukkuhuni unohruksihin! Kokeeksi koitin ja kattoon yhtä; ei ollu villanöyhtää pinnalla eikä muutakaan eltaantumisen jäläkiä. Kaaroon kaikki käteheni, eihän niitä voinu joukkohon ottaa, elokuvihin kanssatulija olis pian pyytäni osaansa! Sylyki jo vähän kupli suus, orotuksesta ja tulevasta ihanasta kokemuksesta nauttien.

Kiataasin suuhuni ja puraasin reippahasti, ku lähärön pää oli niin lähellä. Orotin sen ihanuuren alakavan...samas kropaji hampahien välis ja kiälellä jotakin tosi kovaa ja ei niin hyvältä maistuvaakaan ollu! Ei auttanu ku mennä kiirehen vilikkaa keittiöhön lavuaarin ylle ja alakaa kakoa ja sylieskellä niitä pois! Aikansa se vei ja monta vetistä huuhtelukertaa ennen kuin suu oli kokonaan tyhyjä.

Kun ny vaan tiätääs ja muistaas, minkä kumman takia ja mistä molin niitä pölliny.

Noli oikioota kaffinpapuja!