Olin siivuamas vanhas koros. Molin jättäny sinne kaffinkeittimen, kaffinpööniä ja sen sellaasia hyviä selviytymistavararoota, etten heti karkaisi siivouksesta livohkaan!
Ei muuta ku heti keffinkeittohon! Soli vähän niinku olis ollu retkellä. Heti piti saara kaffia ja nisua. Kaffimaitokin oli tullu pullos följyhyn.
Käyskentelin kaikuvis huonehis (kuulostipas oikeen isooltaki resirenssiltä, höh) ja miätiin elämäni kulukua. Sitten alakas haisemahan hyvältä kaffilta. Meinannu jalaka jakaantua, ku niin tuli kiirus retkikaffille. Seisoon melekoosen hölömistynehenä, ei niin mihinään kaffikuppia! Ei yhtäkään kertakäyttömukia. Ei eres syvempää kaffilautasta. Ei kukkavaasia. Ensin meinasin mennä naapuriihin kyselemähän, notta lainaasiako ne mulle kaffikuppia. Olishan ne ny kaikki lainannu, mutta sitten olis melekeen pitäny kutsua niitäki kaffille, vähä niinku jäähyvääskaffille. Enkä voinu sitä teherä. Nisua oli justihin vain mulle.
Istuun hetkeksi ainualle lavittalle, jokoli sinne jätetty. Miätiin, nottei kivikautenakaan mitään tarvetyäkaluja ollu, ellei itte tehty. Mitä sen aikuunen ihiminen olis teheny? Ei menny kauvaakaan, ku tiäsin, notta mäkin seleviän. Kippasin mairot kaffipannuhun. Nostin pannun pois levyltä ja aloon juara suaraa pannusta päin!
Seuraavana päivänä Ami tuli mun kans pesemähän vanhaan kotoon klasia. Molin jo illalla pakannu laukkuhuni kertakäyttömukia! Kävimmä kaupaski, ku Ami valitti nottei ollu keriinny syärä aamupalaa, ku oli tullu kiirus tuamahan mulle vuaren 2006 äitienpäivälahajaa: ikkunanpesua.
Se valkkas kaupasta kolomioleipiä ja halus myslifiiliä. Se kysy, notta voiko siälä syärä fiiliä? Sanoon, notta miksei muka voi? Miksei muka sen vanhas koros voisi syärä fiiliä?
Päästihin vanhaan kotoon ja heti keitin kaffit, retkikaffit. Suurieleesesti otin kertakäyttömukia kassistani ja muutaki janojuatavaa. Tyyliin, notta katto ny, ku äitis halstraa tilantehia! Kupit ja kaikki.
Ami haukkas kolomioleipäänsä ja sano, hittolainen, mä ostin näitä ja mä inhoan tätä makua! Leiväs luki Tunn - sana, soli jotain kevyttä lihaa. Soli lukenu sen Tunn, notta Tun. Ei saanu tonnikalaleipää ei.
Sitten se otti fiilipurkkinsa esille ja repääsi kannen irti...ja pyysi lusikkaa. Lusikkaa?!! Katoon siihen hetken ja sanoon, mitäs kivikautinen ihiminen tekis, jossei ollu lusikkaa? Ami katto hetken purkkiaan ja alako nualla latkia fiiliänsä niinku kissi.
perjantai, 20. toukokuu 2011
Kommentit