Vanhemmiten oon löytäny ittestäni Havukka-ahon ajattelijan ominaisuuksia, siis niinku henkiseltä pualelta vain. Ikäni muistan, kun se pohti "välikäsien" olemassaolua.

Oon jo joskus aikaasemmin kertonu, notta olis kauhiaa voittaa saran metrin airat kilipajuaksus! Mihin ihimeeseehen ne sais mahtumahan, parvekekin jo niin täynnään vanhoja ikkunapokia, nottei sinne maharu alpakkaeläämiäkään (eikä sitä terveystarkastajaakaan). 

Yäjuaksu. Kun ei jaksa päivälläkään juasta, niin miten ihimees ny yällä! Yäsuunnistusta joskus tuloo harrastettua vessahan menon yhteyres. Ny oon yrittäny muistaa suarittaa sen hereellä olles heti kirian luvun jäläkihin, niin ei tarvi pimees varua palettitanssijan varpahien pökkimistä mihkään eikä pytylle nukahtamista. Oisko se pytylle nukahtaminen vähä niinku pentsihyppyä?

Leheres puhuttihin eileen uuresta urheelumuarosta, vessas yällä juaksemisesta. Mulla on niin piäni vessa, nottei siälä parane alakaa mitään juaksua harrastamahan, yälläkään. Koittakaapa ny itte kokeella, aina olis jokin nurkka vastas tai pyykkikoppa. Alituusta sisäkurvia vain.

Että senkin yällisen urheelulajin saa unohtaa. Yällisen vessas juaksun.