Iäkäs naishenkilö purki mulle mieltään ja kertoi, nottei ollut voinut hävittää pillereitään ohjeiden mukaisesti; viemällä apteekkiin. Ihmettelin, että miten niin, eihän se nyt vaikeaa olisi ollut ja kysyin, että miten ne pillerit sitten oli tullu hävitetyksi.

"No, liotin ne ja kaadoin vessanpyttyyn."
"Mikset antanu jollekin, joka olisi kuskannut ne sulta sinne apteekkiin?"
"Sitten olisi tullu pian syyte katukaupasta."
"Katukaupasta? (Näin sieluni silimin, kuinka maantiätä myyrähän sopivalla hinnalla.)
"Niin, katukaupasta! Siitä saa linnaakin!!"

"No, hyväänen aika...kuinka sä..miten niin??"
"No ajattele ny; jos olisin antanu vanhalle ihimiselle ne viätäväksi, niin solis ne kuitenkin pihiyttään käyttäny itte. Jos olisin taas antanu ne nuarelle ihimiselle, niin solis voinu myyrä ne katukaupas ja minä olisin saanu syyttehen riilerinä toimimisesta."

"Mitä lääkkehiä noli? Jotaki voimakkahiako särkylääkkehiä?"
"Niin, sellaasia noli justihin, voimakkahia. Bafusiiniä, maknesiumia, multitapsia ja asperiiniä!"
"No, jo olikin. Voimakkahia." (Nauroon partoohini)

"Ja noli tosi pitkävaikutteesia!!"
"Miten niin?"
"No, ku mä jouruun liottamahan niitä kauvan eikä sittenkään meinannu liueta! Survoon niitä jo veittenkärijelläkin.
Niin oli pitkävaikutteesia!"