Minen oo mihinkään karonnu, vaikka oon viaraallu tosi huanosti kenenkään plokis. Son aina tämä aika, ku valamistaurun 1700-luvun markinoolle, joka saa mut pysyttelemähän pois konehelta. Kyllä mä sitten taas tuun lukemahan ja lujen silloon aina kaikki kiriootuksenne.

On sarellu välillä tosi lujaakin ja molin Lappajärvellä kattomas Päivän-säde, minä ja Mennin-käistä ja siälä oli maa jonku verran märkä ja mun palleriinakenkäni kastuuvat ja kenkien kyliet on pehemoosta kangasta ja kantapää ja nokka nahkaa. Tottapa jäljitelmää.

Kattelin palleriinojani aamulla sillä silimällä, notta voinko mä lähtiä lauvantakina Tyttökultien vuasittaasehen viikonlopputapaamisehen ja olla vähä fiinikin. Tai ainakin iliman kuraa matkas oleva. No...rapaahan kenkien kangasosas oli ja mäpäs hajin pyykinpesuainesta ja laitoon kenkäni lavuaarihin hetkeksi liuamahan ja pesin ne.

Ny ne kuivaa pihalla. Niis ei oo enää pohojia. Ne irtos. Onneksi en laittanu kenkiäni pyykinpesukoneesehen. Vai mitäs väliä silläkään olis ollu?