WP_0006171.jpg

Voi, miten ihana pääkin tällä on, tuumaa Akseli! Akseli kuluki äitinsä peräs, tämän pestes laattiaa, hokien anna anna anna anna. Samallahan tuli laattia sitten kuivattuakin.

Kuule Akseli...murkkuiäs mumma muistuttaa sua innokkuurestas siivouspäivänä! Äitis jo varmahan palio ennen sitä, jos niinku yhtään äitihis tuut. Äitis huanehen laattia oli...nii-in, kyllä siälä laattia oli. Sitei vain koskaan näkyny. Kerranki ihimettelin, mihinä meirän kaikki syvät lautaset on?

Menin äitis huaneesehen ja kylymän rauhallisesti kävelin sängyn äärehen, kuullen ceeree-levyjen särkymisen ääniä jalakojeni alla. Meinasin heräättää äitis...mutta varpahieni välistä tursus siinä samas jotain. Olin kävelly ensimmääsehen lautasehen, johona oli ollu...jotain. Ruakaa? Joskus. Ny soli tuntematoonta vihertävää litkua.

Annoon äitis nukkua. Annoon lautastenkin olla. Molisi niitä ny niin innokkahasti tarvinnukkaan. Kävelin uutta reittiä huanehesta poikes, kuunnellen ceeree-levyjen murskaantumista.

Eräänlaasta musiikkia sekin oli korvilleni. Ei eres kiukkuni laantunu.